Article on other languages:
- @
- @
- Zavináč
- Snabel-a
- @
- At_sign
- Arroba_(símbolo)
- @
- A_bildu
- @
- @
- @
- שטרודל_(פיסוק)
- @
- @
- アットマーク
- @
- @
- @
- At-Zeechen
- Eta
- @
- Apenstaartje
- Krøllalfa
- @
- @
- @
- @
- Zavináč
- Snabel-a
- Kuyruklu_a
- @
- @
 |
del.icio.us |
 |
Digg |
 |
Furl |
 |
|
 |
Rojo |
| Add to OnlyWire |
@ eli ät-merkki tai taksamerkki on englannin kielen prepositiota at (alkujaan latinan prepositiota apud) tarkoittava lyhennemerkki. Varsinkin Yhdysvalloissa sitä käytetään yksikköhinnan merkkinä samaan tapaan kuin useimmissa Euroopan maissa ranskan à-prepositiota.[1] Nykyisin sen tunnetuin käyttöyhteys on kuitenkin sähköpostiosoitteissa, joissa se erottaa henkilönnimen postipalvelimen nimestä. Englannin kielen prepositio at ilmaisee jossakin paikassa olemista, tässä yhteydessä sananmukaisesti jossain koneessa. Tällöin osoite taneli@wikipedia.org kääntyisi suomeksi muotoon ”taneli wikipedia.orgissa”.
Historia
Merkki on peräisin Marcus Tullius Tiron, Ciceron vapauttaman orjan kehittämästä latinan kielen pikakirjoitusjärjestelmästä Nota Tironiana. Siinä se tarkoitti latinan prepositiota apud (luona, lähellä). Et-merkin (&) ohella se on ainoa tuosta järjestelmästä peräisin oleva merkki, joka vielä nykyisinkin käytetään. [2]
ASCII-merkistöön @-merkki on kuulunut alusta lähtien, ja sen koodiarvo on 64 (heksadesimaalilukuna +0040).
Nykyisin tunnetuimman merkityksensä se sai, kun Ray Tomlinson keksi 1970-luvulla käyttää sitä erottamaan henkilönnimi postipalvelimen nimestä. [1] Eräissä tietoteknisissä yhteyksissä sitä kuitenkin käytetään muihinkin tarkoituksiin. Esimerkiksi VAX/VMS-käyttöjärjestelmän komennoissa se komentojonotiedoston nimen edessä tarkoittaa kyseisen komentojonon ajokäskyä.
Lempinimiä
Koska merkin joutuu usein lausumaan sähköpostiosoitetta ääneen lukiessaan, sille on kertynyt useita lempinimiä kuten "kissanhäntä" tai "miukumauku."
Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 CD-Facta (2005). a. WSOY
- ↑ Jyrki J.J. Kasvi: Nollia ja ykkösiä, tarinoita tietokoneista, tietoyhteiskunnasta ja meistä ihmisistä, s. 192, Otava 2000, ISBN 951-1-16405-8
