Suomen kulttuurielämää 1950-luvulla leimasi korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin vastakkainasettelu. Tunnetuimpia kiistanaiheita olivat Rillumarei-elokuvat, joita kriitikot paheksuivat, mutta kansa rakasti. Eräässä Rillumarei-elokuvassa myös suoranaisesti pilkattiin korkeakulttuuria.
Nuorisokulttuuri saapui Suomeen 1950-luvulla. Se ei kuitenkaan varsinaisesti edennyt suurimpia kaupunkeja pidemmälle ennen seuraavaa vuosikymmentä.
Perinteinen pop-musiikki saavutti lakipisteensä. Varhainen rock and roll -musiikki (Elvis Presleyn johdolla) oli nuorison suosiossa (nuorisokulttuurin merkityksen kasvu) ja sai edeltävien sukupolvien tuomion tai sitten siihen ei kiinnitetty huomiota.
Brylcreem ja muut hiusrasvat olivat jonkin aikaa suosittuja.
Televisio korvasi radion teollisuusmaiden tärkeimpänä joukkotiedotusvälineenä.
Länsimaissa lamakauden ja toisen maailmansodan traumatisoiman sukupolven kehittämä kulttuuri korosti tavanomaisuutta ja tyyntä mukautuvaisuutta.
Yhdysvalloissa ja Euroopassa ammattiyhdistysliikkeseen osallistuminen, hallituksen sosiaalimenot ja verot olivat suhteellisen korkealla tasolla. Suurimmaksi osaksi länsimaissa oli liberaaleja tai maltillisia hallituksia, vaikkakin kommunismi ja Kylmä sota vaikuttivat politiikkaan.
Optimistisia näkemyksiä puoli-utooppisesta teknologian tulevaisuudesta, kuten esimerkiksi lentoauto.
Graffiti kehittyi taidemuotona varsinkin afroamerikkalaisen kaupunkinuorison keskuudessa. Lause Kilroy was here (Kilroy oli täällä) yleistyi graffiteissa kautta Yhdysvaltojen. Graffitista tuli lopulta yksi hip hop -kulttuurin neljästä osasta.