Agatha Christie

Agatha Christien muistolaatta Torre Abbeyssa

Agatha Mary Clarissa Christie (o. s. Miller) (15. syyskuuta 1890 Torquay Englanti – 12. tammikuuta 1976, Wallingford Berkshire) oli englantilainen kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluvat sellaiset salapoliisikirjallisuuden klassikot kuin Kymmenen pientä neekeripoikaa, Idän pikajunan arvoitus ja Kuolema Niilillä.

"Murhamammaksi" ja "Rikosten kuningattareksi" kutsuttu Christie on William Shakespearen jälkeen kaikkien aikojen myydyin kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty noin kaksi miljardia kappaletta ja niitä on käännetty 44 kielelle.^[1] Vain Raamattua ja Harry Potter -kirjoja on käännetty useammalle kielelle kuin hänen kirjojaan. Christien näytelmää Hiirenloukku (The Mousetrap) on esitetty Lontoon West Endissä vuodesta 1952 asti; se on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä ja sillä on ollut miljoonia katsojia.^[2]

Elämäkerta

Agatha Christie eli monin tavoin eristäytyneenä ulkomaailmasta. Hän oli ujo lapsi ja sai yksityisopetusta Millerien sukutalossa Ashfordissa. Hän piti kovasti lukemisesta, laulamisesta, kirjoittamisesta, pianon soittamisesta, tanssimisesta ja tenniksestä. Kun Christie oli 11-vuotias, hänen isänsä kuoli. Omaelämäkerrassaan hän kertoo, että sen jälkeen hänen äitinsä alkoi saada sydänkohtauksia, jotka alkoivat ilman minkäänlaisia ennakko-oireita, eikä lääkärien rohdoista ollut apua. Nuori Christie joutui ensimmäisen kerran elämässään kokemaan, miltä tuntuu olla hädissään toisen ihmisen puolesta. ”Usein yöllä heräsin, sydämeni löi kiivaasti ja olin vakuuttunut siitä, että äiti oli kuollut”, hän kertoo. ”Saatoin nousta vuoteesta, hiipiä käytävään, polvistua äidin makuuhuoneen oven taakse, painaa korvani saranaan koettaen erottaa äidin hengityksen.” Christien äiti kuoli keuhkoputkentulehdukseen 72-vuotiaana 1928, mikä oli Agatha Christielle ikävä vuosi myös avioliiton kannalta.

24-vuotias Agatha Miller meni naimisiin jouluaattona 1914 kuninkaallisten ilmavoimien everstin Archibald Christien kanssa. Heille syntyi tytär Rosalind 1919. Ensimmäisen maailmansodan aikana Agatha Christie työskenteli sairaanhoitajana ja apteekkiapulaisena. Tänä aikana karttui hänen tietämyksensä myrkyistä, ja tätä tietoa hän myöhemmin hyödynsi kirjallisessa työssään: yleisin murhatapa hänen kirjoissaan on myrkyttäminen, ja niissä esiintyy runsaasti eksoottisia ja harvinaisia myrkkyjä.

Christien ensimmäinen romaani Stylesin tapaus (The Mysterious Affair at Styles) ilmestyi 1920. Se on klassinen arvoitusdekkari, kuten miltei koko kirjailijan tuotanto. Jo siinä esiintyi belgialainen salapoliisi Hercule Poirot, joka oli mukana 33 romaanissa ja kymmenissä novelleissa. Christien toinen suosittu salapoliisihahmo, St. Mary Meadin pikkukylässä asustava ikäneito Jane Marple, näyttäytyi ensi kerran 1930 romaanissa Murha maalaiskylässä (Murder at the Vicarage). Hän esiintyy seitsemässätoista romaanissa ja useassa novellissa. Christie oli 1920-luvulla perustamassa kuuluisaa salapoliisikirjailijoiden kerhoa Detection Clubia mm. Dorothy L. Sayersin ja G. K. Chestertonin kanssa.

Agatha Christien ensimmäinen myyntimenestys, Roger Ackroydin murha (The Murder of Roger Ackroyd), ilmestyi 1926. Kirja sai omaperäisen ja ennennäkemättömän loppuratkaisunsa ansiosta runsaasti huomiota, mutta sitä myös kritisoitiin lukijoiden huijaamisesta ja salapoliisikirjallisuuden "reilun pelin" sääntöjen rikkomisesta. Christie yritettiin erottaa Detection Clubista, mutta hän säilytti siellä paikkansa kerhon puheenjohtajan Dorothy L. Sayersin ansiosta.

Samaan vuoteen Roger Ackroydin murhan kanssa osui myös Christien kuuluisa katoamistemppu, joka sai runsaasti huomiota brittilehdistössä. Christie katosi selittämättömästi yhdeksitoista päiväksi, ja hänen autonsa löydettiin hylättynä hiekkakuoppaan. Hänet löydettiin lopulta hotellista Harrogatesta Pohjois-Englannista, ja hän selitti kärsineensä hermoromahduksesta ja muistinmenetyksestä äitinsä sairauden ja aviomiehensä uskottomuuden vuoksi. Koskaan ei selvinnyt, oliko kyseessä oikea muistinmenetys vai mainostemppu. Joka tapauksessa aika oli Christielle raskasta: hänen äitinsä kuoli 1928 keuhkoputkentulehdukseen ja hänen aviomiehensä otti eron samana vuonna rakastuttuaan toiseen naiseen.

1930 Agatha Christie tapasi arkeologisilla kaivauksilla Lähi-idässä arkeologi Max Mallowanin (1904–1978), joka oli häntä 14 vuotta nuorempi. 40-vuotias Christie ja 26-vuotias Mallowan vihittiin samana vuonna Edinburghissa, ja avioliitto kesti Christien kuolemaan asti. Max Mallowan aateloitiin arkeologisista ansioistaan 1960, Agatha Christie ansioistaan kirjailijana 11 vuotta myöhemmin 1971. Christie seurasi miestään tämän kaivauksilla, ja sai niistä aiheita kirjoihinsa: romaanissa Murha Mesopotamiassa (Murder in Mesopotamia, 1936) Hercule Poirot tutkii murhia arkeologisella kaivauksella, romaani Kaikki päättyy kuolemaan (Death Comes as the End, 1944) on faaraoiden ajan Egyptiin sijoittuva salapoliisitarina.

Yli puoli vuosisataa kestäneen uransa aikana Agatha Christieltä ilmestyi vähintään kirja vuodessa, 1930-luvun työteliäimpinä vuosina parhaimmillaan neljä kirjaa vuodessa. Kaikkiaan hän kirjoitti 87 romaania ja novellikokoelmaa, omaelämäkerran Vanha hyvä aikani (An Autobiography, 1977), yhden lasten satukirjan, runokirjan sekä teoksen arkeologisista kaivauksista, joissa hän oli puolisonsa kanssa. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös dekkarinäytelmiä, kuten kuuluisa Hiirenloukku (1952). Lisäksi Christie kirjoitti salanimellä Mary Westmacott kuusi rakkausromaania, joista ei tullut kuitenkaan suurempaa menestystä.

Viimeinen Christien kirjoittama romaani oli Kohtalon portti (The Postern of Fate, 1973), jonka ilmestyessä hän oli 83-vuotias. Vielä tämän jälkeen Christieltä ilmestyi kaksi romaania, jotka hän oli kirjoittanut jo toisen maailmansodan aikana mutta sulkenut pankkiholviin yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Näissä kirjoissa hän päätti kahden kuuluisimman etsivänsä, Hercule Poirotin ja neiti Marplen urat. Christie oli alun perin määrännyt teokset julkaistavaksi kuolemansa jälkeen, ja päätöksen taustalla oli ilmeisesti pelko siitä, ettei hän selviäisi hengissä sota-ajasta. Idän pikajunan arvoituksesta 1974 tehdyn elokuvaversion suosion innoittamana Christie kuitenkin päätti julkaista viimeisen Poirot-romaanin. Esirippu – Poirotin viimeinen juttu (The Curtain – Poirot's Last Case) ilmestyi 1975 ja sai hyvän vastaanoton, jolloin Christie päästi myös viimeisen Marple-romaanin julkaistavaksi. Hän kuitenkin kuoli ennen kuin kirja ehdittiin painaa, ja Neiti Marplen viimeinen juttu (Sleeping Murder) ilmestyi vasta postuumisti vuonna 1976.

Dame Agatha Christie, Lady Mallowan, kuoli kotonaan 85 vuoden ikäisenä tammikuussa 1976.

Kirjallinen tyyli

Agatha Christien teoksia pidetään perinteisen salapoliisiromaanin, niin sanotun "whodunit"-dekkarin, klassisimpina edustajina. Hän piti tiukasti kiinni "reilusta pelistä" lukijoita kohtaan ja huolehti siitä, että lukijalle annettiin kaikki arvoituksen ratkaisuun tarvittavat johtolangat, niin että tämä pystyi (ainakin periaatteessa) selvittämään rikoksen jo ennen kirjan etsivää. Hän ei myöskään hyväksynyt yliluonnollisia selityksiä. Teosten rikokset sijoittuvat tavallisesti yläluokan piiriin, ja niiden ratkaisijana toimii huippuälykäs yksityisetsivä, kuten Hercule Poirot, tai taitava harrastelija, kuten neiti Marple, joka ratkaisee murhan poliisin nenän edessä. Kirjallisuuskriitikot ovat kehuneet Christien taitoja monimutkaisten ja taitavien juonien sommittelijana, mutta arvostelleet hänen teoksiaan klassisen dekkarikirjallisuuden helmasynneistä: yksiulotteisista henkilöhahmoista, mekaanisesta kerronnasta ja yhteiskunnallisesta eskapismista.

Pitkän kirjailijanuransa aikana Christie kuitenkin teki ajoittaisia kokeiluja, joissa hän rikkoi klassista dekkarikaavaa ja omia periaatteitaan. Tunnetuin esimerkki tästä on Roger Acroydin murha, jota salapoliisikirjallisuuden puritanistit arvostelivat lukijan tahallisesta harhaanjohtamisesta, vaikka kirjassa periaatteessa annetaankin kaikki tarpeelliset johtolangat. Christie teki myös poikkeamia psykologisen ja yliluonnollisen rikostarinan alueelle novellikokoelmassa Kuoleman koira (The Hound of Death, 1933) ja romaaneissa Ikiyö (Endless Night, 1967) ja Eipä aikaakaan niin voi kauhistus (By the Pricking of my Thumbs, 1968).

Christie on myös tunnettu runojen ja lastenlorujen käyttämisestä kirjoissaan. Esimerkiksi kirjassa Salaperäiset rukiinjyvät (A Pocket Full of Rye, 1953) tehdään sarja murhia, jotka pohjautuvat Hanhiemon loruun, ja kirjoissa Viisi pientä possua (Five Little Pigs, 1943), Kymmenen pientä neekeripoikaa (Ten Little Niggers, 1939), Mabellen kahdet kasvot (One, Two, Buckle My Shoe, 1940) sekä Neiti Lemon erehtyy (Hickory Dickory Dock , 1955) lastenloru on oleellinen osa juonta. Myös monien kirjojen nimet ovat varsinkin myöhempinä vuosikymmeninä peräisin englantilaisesta runoudesta: The Mirror Crack'd From Side to Side (suom. Tuijottava katse, 1962.) Tennysonilta, Endless Night (suom. Ikiyö, 1967) William Blakelta ja By the Pricking of my Thumbs (suom. Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, 1968) Shakespearelta.

Teokset

• Stylesin arvoitus (myös Stylesin tapaus, The Mysterious Affair at Styles, 1920. WSOY 1970)
• Salainen vastustaja (The Secret Adversary, 1922, WSOY 1974)
• Golfkentän murha (Murder on the Links, 1923, Otava 1943)
• Ruskeapukuinen mies (The Man in the Brown Suit, 1924, WSOY 1985)
• Poirotin varhaiset jutut (Poirot Investigates, 1924, WSOY 1982)
• Rakkauskirjeiden salaisuus (The Secret of Chimneys, 1925, Nide Oy 1948)
• Roger Ackroydin murha (The Murder of Roger Ackroyd, 1926, WSOY 1959)
  • Odottamaton ratkaisu, Satakunnan kirjateollisuus Oy 1927, Otava 1929
• Neljä suurta (The Big Four, 1927, WSOY 1978)
• Sininen juna (The Mystery of the Blue Train, 1928, Otava 1940)
• Seitsemän kellon salaisuus (The Seven Dials Mystery, 1929, WSOY 1952)
• Rikos yhdistää -novellikokoelma (Partners in Crime, 1929, WSOY 1986)
• Murha maalaiskylässä (Murder at the Vicarage, 1930, WSOY 1954)
• Herra Quin esittäytyy -novellikokoelma (The Mysterious Mr. Quin, 1930, WSOY 1988)
• Kuolema lähettää viestin (The Sittaford Mystery, 1931, WSOY 1989)
• Vaarallinen talo (Peril at End House, 1932, WSOY 1936)
• Kolmetoista-novellikokoelma (The Thirteen Problems, 1932, WSOY 1983)
• Lordin kuolema (Lord Edgware Dies, 1933, WSOY 1953)
• Kuoleman koira -novellikokoelma (The Hound of Death, 1933, WSOY 1978)
• Askel tyhjyyteen (Why Didn’t They Ask Evans?, 1934, WSOY 1953)
• Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express, 1934, WSOY 1937)
• Listerdalen arvoitus -novellikokoelma (The Listerdale Mystery, 1934, WSOY 1980)
• Parker Pyne tietää kaiken -novellikokoelma (Parker Pyne Investigates, 1934, WSOY 1982)
• Aikataulukon arvoitus (The A.B.C. Murders, 1935, WSOY 1938)
• Lentävä kuolema (Death in the Clouds, 1935, WSOY 1937)
• Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä (Three-Act Tragedy, 1935, WSOY 1960)
• Kortit pöydällä (Cards on the Table, 1936, WSOY 1939)
• Murha Mesopotamiassa (Murder in Mesopotamia, 1936, WSOY 1957)
• Kuolema Niilillä (Death on the Nile, 1937, Otava 1940)
• Mykkä todistaja (Dumb Witness, 1937, WSOY 1953)
• Särkyneen peilin arvoitus -novellikokoelma (Murder in the Mews, 1937, WSOY 1977)
• Hänet täytyy tappaa (Appointment with Death, 1938, WSOY 1971)
• Simeon Leen testamentti (Hercule Poirot’s Christmas, 1938, WSOY 1953)
• Regatta Mystery and Other Stories -novellikokoelma (1939)
• Eikä yksikään pelastunut (Ten Little Niggers, 1939)
  • Eikä yksikään pelastunut, WSOY 1940
  • Kymmenen pientä neekeripoikaa, 1968
  • Eikä yksikään pelastunut, 2004
• Neiti Pinkertonin salaisuus (Murder Is Easy, 1939, WSOY 1958)
• Mabellen kahdet kasvot (One, Two, Buckle My Shoe, 1940, WSOY 1961)
• Teetä kolmelle (Sad Cypress, 1940, WSOY 1974)
• Varjossa auringon alla (Evil under the Sun, 1941, WSOY 1962)
• Salomonin tuomio (N or M?, 1941, WSOY 1988)
• Ruumis kirjastossa (The Body in the Library, 1942, WSOY 1972)
• Syyttävä sormi (The Moving Finger, 1943, WSOY 1972)
• Viisi pientä possua (Five Little Pigs, 1943, WSOY 1971)
  • Viisi pientä porsasta, Kolmiokerho 1948
• Kohti nollapistettä (Towards Zero, 1944, WSOY 1975)
• Helmeilevä kuolema (Sparkling Cyanide, 1945, WSOY 1959)
• Kaikki päättyy kuolemaan (Death Comes as the End, 1945, WSOY 1974)
• Elämää arkeologisilla kaivauksilla Lähi-idässä (Come, Tell Me How You Live, 1946)
• Kohtalokas viikonloppu (The Hollow, 1946, WSOY 1959)
• Herkuleen urotyöt -novellikokoelma (The Labours of Hercules, 1947, WSOY 1971)
• Vuoksi ja luode (Taken at the Flood, 1948, WSOY 1973)
• The Witness for the Prosecution and Other Stories -novellikokoelma (1948)
• Hiirenloukku-novellikokoelma (Three Blind Mice and other stories, 1948 vain Yhdysvalloissa, WSOY 1977)
• Väärän vänkyrän talo (The Crooked House, 1949, WSOY 1977)
  • Murhaaja kujeilee, Nide Oy 1951
• Kuolema ilmoittaa lehdessä (A Murder Is Announced, 1950, WSOY 1950)
• He tulivat Bagdadiin (They Came to Baghdad, 1951, WSOY 1987)
• The Under Dog and Other Stories -novellikokoelma (1951)
• Neiti Marplea ei petetä (They Do It with Mirrors, 1952, WSOY 1969)
• Rouva McGinty on kuollut (Mrs. McGinty’s Dead, 1952, WSOY 1973)
• Hautajaisten jälkeen (After the Funeral, 1953, WSOY 1956)
• Salaperäiset rukiinjyvät (A Pocket Full of Rye, 1953, WSOY 1956)
• Määränpää tuntematon (Destination Unknown, 1954, WSOY 1986)
• Neiti Lemon erehtyy (Hickory Dickory Dock, 1955, WSOY 1957)
• Kuolleen miehen huvimaja (Dead Man’s Folly, 1956, WSOY 1975)
• Paddingtonista 16.50 (4.50 from Paddington, 1957, WSOY 1968)
• Syyttömyyden taakka (Ordeal by Innocence, 1958, WSOY 1976)
• Kissa kyyhkyslakassa (Cat among the Pigeons, 1959, WSOY 1960)
• Seikkaileva jälkiruoka -novellikokoelma (The Adventure of the Christmas Pudding, 1960, WSOY 1984)
• Totuus Hallavan hevosen majatalosta (The Pale Horse, 1961, WSOY 1962)
• Double Sin and Other Stories -novellikokoelma (1961)
• Tuijottava katse (The Mirror Crack’d from Side to Side, 1962, WSOY 1965)
• Kellot (The Clocks, 1963, WSOY 1964)
• Lomahotellin murhat (A Caribbean Mystery, 1964, WSOY 1965)
• Bertramin hotellissa (At Bertram’s Hotel, 1965, WSOY 1967)
• Satuja ja tarinoita lapsille (Star over Bethlehem and other stories, 1965)
• Kolmas tyttö (The Third Girl, 1966, WSOY 1970)
• Ikiyö (Endless Night, 1967, WSOY 1969)
• Eipä aikaakaan niin voi kauhistus (By the Pricking of my Thumbs, 1968, WSOY 1975)
• Kurpitsajuhla (Halloween Party, 1969, WSOY 1970)
• Salaperäinen matkustaja (Passenger to Frankfurt, 1970, WSOY 1971)
• The Golden Ball and Other Stories -novellikokoelma (1971)
• Neiti Marple koston jumalattarena, (Nemesis, 1971, WSOY 1972)
• Norsun muisti (Elephants Can Remember, 1972, WSOY 1973)
• Poems Vol. 1 -runokokoelma (1973)
• Kohtalon portti (Postern of Fate, 1973, WSOY 1983)
• Poirotin lyhyet jutut -novellikokoelma (Poirot’s Early Cases, 1974, WSOY 1976)
• Esirippu. Poirotin viimeinen juttu (Curtain: Poirot’s Last Case, 1975, WSOY 1976)
• Neiti Marplen viimeinen juttu (Sleeping Murder, 1976, WSOY 1977)
• Vanha hyvä aikani -omaelämäkerta (An Autobiography, 1977, WSOY 1977)
• Miss Marple's Final Cases and Two Other Stories -novellikokoelma (1979)
• Toinen kutsu -novellikokoelma (Problem at Pollensa Bay, 1991, WSOY 1992)
• The Harlequin Tea Set -novellikokoelma (1997)
• Kirstun arvoitus -novellikokoelma (While the Light Lasts and Other Stories, 1997, WSOY 2000)
• Painajainen (The nightmare, 1951)

Salanimellä Mary Westmacott:

• Kaksi rakkautta (Giant’s Bread, 1930, WSOY 1976)
• Kuin muuttolintu (Unfinished Portrait, 1934, WSOY 1976)
• Yksinäinen kevät (Absent in the Spring, 1944, WSOY 1975)
• Ruusun aika (The Rose and the Yewtree, 1948, WSOY 1976)
• Tyttären tarina (A Daughter’s a Daughter, 1952, WSOY 1976)
• Rakkauden kevyt taakka (The Burden, 1956, WSOY 1975)

Kirjallisuutta

• Pidättekö dekkareista: Jännityskirjallisuuden tekijöitä, historiaa, estetiikkaa. Toimittaneet Kai Ekholm & Jukka Parkkinen. Kirjastopalvelu, 1985.
• Timo Kukkola: Sherlock Holmes & Co. Suomen dekkariseura, 1985.
• Kai Ekholm & Ari Haasio: 100 parasta dekkaria: Elämää suuremmat dekkarit. Toimittaneet Kai Ekholm & Jukka Parkkinen. Things to Come, 1994.
• Timo Kukkola: Dekkaristin käsikirja. Suomen dekkariseura, 1997.
• Agathan vuosisata: 100 vuotta Agatha Christien syntymästä. Toimittanut Risto Raitio. Suomen Dekkariseura, 1990.
• Jared Cade: Agatha Christie katoaa. Ajatus, 2006.

Lähteet

1. ↑ Guinness World Records 2000. Suuri ennätyskirja. s. 134
2. ↑ Guinness World Records 2000. Suuri ennätyskirja. s. 136

Katso myös

• Hercule Poirot
• Neiti Marple
• Hiirenloukku (näytelmä)

Aiheesta muualla

• Agatha Christien suomalainen fanisivusto
• Virallinen Agatha Christie -sivusto
• Agatha Christien teoksia Gutenberg-projektissa (englanniksi)
• Jukka Parkkinen: Agatha Christie: Vanha hyvä aikani.