Article on other languages:
- أستاتين
- Astatin
- এস্টাটিন
- Astatin
- Астат
- Astat
- Астатий
- Àstat
- Астат
- Astat
- Astatu
- Astat
- Astat
- Astaat
- Άστατο
- Astatine
- Astato
- Astato
- Astato
- استاتین
- Astate
- Astat
- Astaitín
- Astatçheen
- Astato
- 아스타틴
- Աստատ
- Astat
- Astatino
- Astat
- Astato
- אסטטין
- Astatini
- Astatinum
- Astats
- Astat
- Astatis
- klirlxastati
- Asztácium
- ആസ്റ്ററ്റീന്
- Астат
- Astatium
- アスタチン
- Astat
- Astat
- Astat
- Astat
- Astato
- Astatiniu
- Астат
- Astat
- Astatu
- Astatine
- Astát
- Astat
- Астат
- Astat
- Astat
- แอสทาทีน
- Astatin
- Astatin
- Астат
- عیسٹاٹین
- 砹
 |
del.icio.us |
 |
Digg |
 |
Furl |
 |
|
 |
Rojo |
| Add to OnlyWire |
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Astatiini | ||||
| Tunnus | At | ||||
| Järjestysluku | 85 | ||||
| Luokka | puolimetalli | ||||
| Lohko | p | ||||
| Ryhmä | 17, halogeeni | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Väri | metallinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1940, Dale Corson, Kenneth MacKenzie, Emilio Segre | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | (210) amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 140 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe] 4f14 5d10 6s2 6p5 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 18, 7 | ||||
| Hapetusluvut | -I, +III, +V, +VII | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 575 K (302 °C) | ||||
| Kiehumispiste | (epävarma) 610 K ((epävarma) 337 °C) | ||||
| Höyrynpaine | 100 Pa 429 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 2,2 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 1,7 W/(m×K) | ||||
| CAS-numero | 7440-68-8 | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Astatiini (lat. astatinum) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on At ja järjestysluku 85. Se on halogeeneihin kuuluva erittäin radioaktiivinen alkuaine.
Astatiinia syntyy luonnossa radioaktiivisessa hajoamisessa. Pysyvin isotooppi on At-210, jonka puoliintumisaika on 8,1 tuntia. Maapallon kuoressa astatiinia on arvioitu olevan yhteensä korkeintaan teelusikallinen, vähemmän kuin 30 grammaa.
Astatiinia syntetisoitiin ensi kerran vuonna 1940. Sitä saadaan pommittamalla vismuttia energisillä alfa-hiukkasilla.
