Italian kieli

italia
Muu nimi	italian kieli
Omakielinen nimi	italiano, la lingua italiana
Englanninkielinen nimi	Italian
Ranskankielinen nimi	italien
Tiedot
Alue	Italia Etiopia Sveitsi Malta Vatikaanivaltio San Marino Kroatian maakunta Istria Argentiina Brasilia Venezuela Libya Somalia Eritrea Slovenia Somalia (alueellisesti), ja useat Euroopan maat
Virallinen kieli	Italia Sveitsi San Marino Vatikaanivaltio Euroopan unioni
Puhujia	70–125 miljoonaa
Sija	11–20 (äidinkielenään puhuvat)
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Accademia della Crusca
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	itaaliset kielet romaaniset kielet länsi-itaaliset kielet italodalmaattiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	it
ISO 639-2	ita
SIL	ITN
Ohje

Italia (ital. italiano tai lingua italiana) on noin 70 miljoonan ihmisen äidinkielenään puhuma romaaninen kieli. Valtaosa puhujista asuu Italiassa. Italiassa puhutaan kuitenkin kirjakielen lisäksi useita murteita, jotka eivät aina ole edes keskenään ymmärrettäviä. Kielitieteellisesti niitä tulisi oikeastaan pitää usein eri kielinä, mutta murre-nimitystä käytetään yleisesti ennen kaikkea niiden aseman vuoksi. Pohjois- ja eteläitalialaiset murteet kuuluvat suorastaan romaanisten kielten eli alaryhmiin. Italian kirjakieli pohjautuu Toscanan alueen ja etenkin Firenzen 1200–1300-lukujen murteeseen, jonka kirjallinen arvovalta perustuu sitä käyttäneisiin merkittäviin kirjailijoihin, kuten Dante Alighieriin, Francesco Petrarcaan ja Giovanni Boccaccioon. ^[1]

Monien muiden latinalaisia aakkosia käyttävien kirjoitettujen kielten tavoin myös italiassa on kaksoiskonsonantteja. Ne kuitenkin lausutaan pitkinä, toisin kuin esimerkiksi ranskassa. Romaanisista kielistä italiaa pidetään sanastoltaan yhtenä eniten latinaa muistuttavista kielistä.

Historia

Italian kirjakielen perusteet loi suurelta osin Dante Alighieri. Hän sekoitti omaan toscanalaismurteeseensa myös vaikutteita muista romaanisista kielimuodoista, mm. sisilian murteesta, jolla oli jo tuota ennen ollut merkittävää kirjallista käyttöä. 1800-luvulla normatiivisen kielen vakiintumiseen vaikutti myös merkittävästi Alessandro Manzoni. On huomattavaa, että Italian yhdistyessä 1861 vain jokunen prosentti maan asukkaista osasi italiaa; suurin osa puhui ainoastaan omaa murrettaan. Manzoninkin, joka huomattavasti kirjakielen säilymiseen jokseenkin täysin toskanalaisena, ensikielet olivat lombardialaismurre ja ranska ja hän vietti pitkiä aikoja Firenzessä oppiakseen italiaa/toscanaa ja kirjoittaakseen pääteoksensa I promessi sposi (Kihlautuneet) useamman kerran uudestaan mm. kieliasun osalta.

Alueellinen sijoittuminen

Italian levinneisyys maailmalla

██ Virallinen ensisijainen kieli

██ Toinen kieli tai epävirallinen kieli

██ Italiankielisiä vähemmistöjä

Italian levinneisyys Euroopassa

██ Virallinen ensisijainen kieli

██ Toinen kieli tai paljon käytetty kieli

Italia on Italian ja San Marinon ainoa virallinen valtiollinen kieli, sekä yksi Sveitsin virallisista kielistä. Sveitsissä sitä puhutaan lähinnä Ticinon ja Graubündenin kantoneissa. Se on myös toinen virallinen kieli Vatikaanivaltiossa, sekä Slovenian ja Kroatian Istrian joillakin alueilla, joissa on italiankielisiä vähemmistöjä. Sitä osataan ja opetetaan laajalti myös Monacossa ja Maltalla, sekä Italiaan ennen kuuluneilla Korsikalla, Nizzassa ja Albaniassa.

Italiaa puhutaan myös muun muassa Etiopiassa, Somaliassa, Somalimaassa, Libyassa, Tunisiassa ja Eritreassa. Luxemburgissa, Saksassa, Belgiassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Meksikossa, Venezuelassa, Uruguayssa, Brasiliassa, Argentiinassa ja Australiassa asuvat italialaiset käyttävät sitä paljon. Italia on Australian toiseksi puhutuin kieli. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan sitä puhuu noin 350 000 henkilöä eli noin 1,9 prosenttia maan väestöstä. ^[2]

Italialaiset ovat näkyviä ennen kaikkea latinalaisessa Amerikassa. Italia, ennen kaikkea sen pohjoismurteet, ovat paljon käytettyjä Venezuelassa, Brasiliassa, Uruguayssa, Meksikossa ja Argentiinassa. Erityisesti joillakin näiden maiden alueilla italia on vaikuttanut paljon paikallisten käyttämään espanjaan tai portugaliin.

Yhdysvalloissa italiankielisiä on erityisesti Bostonissa (noin 90 000), Chicagossa (noin 60 000), Miamissa (noin 75 000), New Yorkissa (noin 120 000) ja Philadelphiassa (noin 50 000). Kanadassa on suuria italiankielisiä yhteisöjä Montréalissa (noin 120 000) ja Torontossa (noin 195 000). Australiassa oli vuonna 2001 130 000 italiankielistä Melbournessa^[3] ja 90 000 italiankielistä Sydneyssä.^[4]

Italiaa opetetaan monissa kouluissa ympäri maailmaa, mutta vain harvoin ensimmäisenä vieraana kielenä. Kanadan englanninkielisillä alueilla italia on kolmanneksi opetetuin kieli ranskan jälkeen. Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kieli on neljänneksi opetetuin espanjan, ranskan ja saksan jälkeen. Kaiken kaikkiaan italia on vieraana kielenä maailman viidenneksi opetetuin englannin, ranskan, espanjan ja saksan jälkeen. Euroopan unionin väestöstä noin 13 prosenttia puhuu italiaa äidinkielenään ja noin 3 prosenttia toisena kielenään. Eurobarometrin mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioista ja ehdokasmaista italiaa arvostetaan toisena kielenä eniten Maltalla (61 % pitää italiaa tärkeimpänä opittavana kielenä), Kroatiassa (14 %), Sloveniassa (12 %), Itävallassa (11 %), Romaniassa (8 %), Ranskassa (6 %) ja Kreikassa (6 %).^[5] Se on myös tärkeä toinen kieli Albaniassa ja Sveitsissä, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltioita tai ehdokasmaita.

Italiaa käytetään myös lingua francana joissain tapauksissa. Esimerkiksi katolinen kirkko käyttää sitä paljon, joskus jopa virallisissa asiakirjoissa latinan sijaan. Italian käyttö Vatikaanivaltiossa ei rajoitu ainoastaan Roomassa sijaitsevaan istuimeen, vaan sitä käytetään kaikkialla maailmassa, jossa piispanistuin on.

Äänteet

Vokaalit

• a [a]
• é [e]
• è [ɛ]¹
• i [i]
• ó [o]
• ò [ɔ]¹
• u [u]

¹Ero e/ɛ ja o/ɔ tehdään etenkin Toskanan murteessa ja virallisessa kirjakielessä, mutta muualla maassa äänteiden jakauma ei ole sama, kaikkialla niitä ei eroteta lainkaan. Sama pätee myös konsonantteihin /s/ ja /z/.

Konsonantit

• b [b]
• c [k] tai [ʧ] (ennen e- tai i-kirjainta)
• ch [k] (ennen e- tai i-kirjainta)
• d [d]
• f [f]
• g [g] tai [ʤ] (ennen e- tai i-kirjainta)
• gh [g] (ennen e- tai i-kirjainta)
• gli [ʎ]
• gn [ɲ]
• l [l]
• m [m]
• n [n]
• p [p]
• qu [kw]
• r [r]
• s [s] tai [z]
• sc [ʃ] (ennen e- tai i-kirjainta)
• t [t]
• v [v]
• z [ts] tai [ʣ]

Kirjoitusjärjestelmä

Italiaa kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla. Sen aakkosissa on 21 kirjainta:

a b c d e f g h i l m n o p q r s t u v z

Näistä h-kirjainta ei äännetä koskaan. Se esiintyy mykkänä joidenkin avere-verbin (=olla jollakulla, omistaa) muotojen alussa (ho, hai, ha, hanno) ja eräissä huudahduksissa vokaalien välissä (ah, ahi, ehi, jne.). Lisäksi sillä ilmaistaan kirjaimien c, g ja sc ääntäminen "kovana" ([k], [g], [sk]) ennen e- ja i-kirjainta: che [ke], chi [ki], ghe [ge], ghi [gi], sche [ske], schi [ski]. Ilman h-kirjainta nämä ääntyisivät: ce [ʧe], ci [ʧi], ge [ʤe], gi [ʤi], sce [ʃe], sci [ʃi].

Myös muita kuin edellä lueteltuja kirjaimia (j, k, w, x, y) käytetään lainasanoissa: jackpot, wurstel, xenofobia, xilofono, yogurt.

Sanapaino merkitään näkyviin aksenttimerkillä silloin, kun sanapaino sijoittuu sanan viimeiselle vokaalille: città, caffè, università. Keskellä sanaa aksenttia käytetään yleensä vain, jos halutaan välttää sekannus samalla tavalla kirjoitettavaan mutta sanapainoltaan erilaisen sanaan: prìncipi (=prinssit) - princìpi (=periaatteet). Painon merkkinä käytetään tavallisesti graavia aksenttia (`): gravità, così, tutù. Kuitenkin e- ja o-kirjaimen kanssa käytetään akuuttia (´) tai graavia aksenttia sen mukaan onko vokaali avoin (`) vai suppea (´): perché - è, rósa - avrò.

Italiassa ei yleensä kirjoiteta pitkää vokaalia näkyviin. Vokaali äännetään pitkänä, jos se on painollinen ja tavunsa viimeinen kirjain.

Kirjainten nimet

• a a
• b bi
• c ci
• d di
• e e
• f effe
• g gi
• h acca
• i i
• j i lunga ('pitkä i') tai jay [dʒeɪ] kuten englannissa
• k cappa
• l elle
• m emme
• n enne
• o o
• p pi
• q qu
• r erre
• s esse
• t ti
• u u
• v vu
• w doppia vu
• x ics
• y ipsilon
• z zeta

Kielioppi

Nominit

Substantiivit

Italian substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Sanan suvun voi jokseenkin päätellä sen viimeisestä kirjaimesta: -o-päätteiset sanat ovat yleensä maskuliineja, ja -a-päätteiset sanat feminiinejä. Sen sijaan -e-päätteiset substantiivit voivat olla kumpaa sukua tahansa. Myös jotkin merkitykset vaikuttavat sanan sukuun: esimerkiksi useimmat maat ovat feminiinejä ja kielet maskuliineja. Samaten miespuolista olentoa tai ammatinharjoittajaa kuvaavat sanat ovat yleensä maskuliineja, ja naispuolista olentoa tai ammatinharjoittajaa kuvaavat sanat feminiinejä. Sanan suku vaikuttaa yksikössä artikkelien ja pronominien valintaan, sekä adjektiivien taipumiseen. Maskuliinien säännöllinen monikko muodostetaan korvaamalla pääte -o päätteellä -i ja feminiinien pääte -a päätteellä -e. Pääte -e korvataan päätteellä -i molemmissa suvuissa.

Artikkelit

Italian kielessä käytetään yhtätoista eri artikkelia, riippuen sanan suvusta, luvusta ja äänneasusta seuraavasti:

Epämääräiset artikkelit:

• Maskuliinin yksikkö: un (uno jos sana alkaa "epäpuhtaalla" konsonantilla²)
• Feminiinin yksikkö: una (un' jos sana alkaa vokaalilla)

Määräiset artikkelit:

• Maskuliinin yksikkö: il (lo ennen epäpuhdasta konsonanttia, l' ennen vokaalia)
• Maskuliinin monikko: i (gli ennen epäpuhdasta konsonanttia tai vokaalia)
• Feminiinin yksikkö: la (l' ennen vokaalia)
• Feminiinin monikko: le

Adjektiivit

Italiassa adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa ja ne ovat usein pääsanansa jäljessä kuten romaanisissa kielissä yleensä. Adjektiivien vertailumuotoja voi muodostaa sekä sanoilla più (enemmän) että meno (vähemmän).

Lukusanat

Italian kielen kardinaalilukusanat ovat taipumattomia, paitsi yksi, joka toimii artikkelina edeltäessään substantiivia ja taipuu siten substantiivin mukaan. Laskettaessa käytetään muotoa uno.

Sana milione (miljoona) ja sitä suurempien lukujen nimitykset ovat italiassa substantiiveja ja taipuvat monikossa. Tuhat mille, jolla on epäsäännöllinen monikko mila, vaihtaa sukuaan monikossa, joka onkin oikeastaan yksikkömuoto.

Järjestysluvut muodostetaan useimmiten ottamalla pois lukusanan viimeinen kirjain ja lisäämällä perään -esimo, ja ne taipuvat suvun mukaan. Jos kymmenlukuun liittyy numero tre tai sei, viimeistä kirjainta ei jätetä pois. Järjestysluvuilla yhdestä kymmeneen on omat nimensä.

Pronominit

Persoonapronominit

Persoonapronomineissa erotetaan maskuliini ja feminiini yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa.

Huomautuksia:

• egli/ella ja esso/essa/essi/esse ovat harvinaisia ja kuuluvat nykyään lähinnä kirjakieleen.

Indefiniittipronominit

Monilla indefiniittipronomineilla on sekä maskuliininen että feminiininen muoto.

Possessiivipronominit

Possessiivipronominit eivät taivu omistajan vaan omistettavan asian suvun ja luvun mukaan.

Verbit

Italian verbioppi on hyvin rikas, kuten muidenkin romaanisten kielten. Tapaluokkia ovat indikatiivi, konjunktiivi, konditionaali ja imperatiivi, joista kaikki paitsi imperatiivi taipuvat lukuisiin aikamuotoihin: indikaativissa kahdeksaan, konjunktiivissa neljään, konditionaalissa kahteen ja imperatiivissa vain yhteen. Lisäksi verbeillä on nominaalimuotoja, kuten gerundi, partisiipit ja infinitiivit.

Konditionaali ilmaisee ehdollista tekemistä, kuten muissakin kielissä. Sivulauseessa täytyy käyttää konjunktiivin, ei indikatiivin imperfektiä, kuten ruotsissa, englannissa tai ranskassa, eikä konditionaalia, kuten suomessa.

Konjunktiivia käytetään nimensä mukaisesti usein konjunktioiden (kuten che, se, perché, affinché) yhteydessä, sekä ilmaisemaan olettamusta tai epäilystä asiassa, kuitenkin vain sivulauseessa.

Kuten muissakin sukulaiskielissä, italiassa on olemassa aktiivi ja passiivi. Kaikkia aikamuotoja ja moduksia voi käyttää molemmissa, joskaan se ei ole aina tarpeellista.

Lauseoppi

Italian perussanajärjestys on SVO eli subjekti-verbi-objekti: ”(Io) amo le notti” (Rakastan öitä). Objektipronominit ovat ennen vebiä: "Ti amo" (Rakastan sinua). Myös VS-variantti on yleinen: "Arriva Mario" (Mario saapuu).

Koska tekijä näkyy yleensä lauseen predikaatissa, voidaan subjektipronomini jättää usein pois: ”(Io) ti amo” (Rakastan sinua). Toisin kuin suomessa, subjektipronomini jätetään pois myös kolmannessa persoonassa: "Mi ama" (Hän rakastaa minua), "È vero" (Se on totta).

Kysymyslauseita voi muodostaa kysymyssanoilla tai muuttamalla kysymyslauseen sanajärjestystä niin, että verbi on ensimmäisenä, sitten asia, joka halutaan selvittää, ja sen jälkeen subjekti: ”È di pelle questa borsa?” (Onko tämä laukku nahkaa?). Nykypuhekielessä kysymyslause kuitenkin eroaa usein väitelauseista ainoastaan nousevalla intonaatiolla.

Esimerkkejä

• Ciao – Moi (epämuodollinen tervehdys)
• Buongiorno – Hyvää huomenta / Hyvää päivää (aamupäivällä)
• Buona sera – Hyvää päivää (iltapäivällä) / Hyvää iltaa
• Arrivederci / ArrivederLa – Näkemiin (sinuttelu / teitittely)
• Ci vediamo – Nähdään
• Sì / No – Kyllä / Ei
• Grazie – Kiitos
• Scusa / Scusi – Anteeksi (sinuttelu / teitittely)
• Per favore – Ole hyvä / Olkaa hyvä (pyydettäessä), vastaa englannin sanaa please
• Prego – Ole hyvä / Olkaa hyvä (esimerkiksi vastatessa kiitokseen)
• Parli / Parla...? – Puhutko (sinuttelu) / Puhutteko (teitittely)...?
  • finnico – suomea
  • italiano – italiaa
  • inglese – englantia

Lähteet

1. ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 71–73. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
2. ↑ Language other than English 2005. Australian Bureau of Statistics. Viitattu 25.1.2007. (englanniksi)
3. ↑ 2001 Census Community Profile Series: Melbourne Australian Bureau of Statistics. Viitattu 25.1.2007. (englanniksi)
4. ↑ 2001 Census Community Profile Series: Sydney Australian Bureau of Statistics. Viitattu 25.1.2007. (englanniksi)
5. ↑ Europeans and their Languages helmikuu 2006. Euroopan komissio. Viitattu 25.1.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Italiankielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja

• Ethnologuen tiedot italiasta
• Italia-Suomi-Italia Sanakirja

Euroopan unionin viralliset kielet

bulgaria | englanti | espanja | hollanti | iiri | italia | kreikka | latvia | liettua | malta | portugali | puola | ranska | romania | ruotsi | saksa | slovakki | sloveeni | suomi | tanska | tšekki | unkari | viro