Kaupunki

Article on other languages:

del.icio.us del.icio.us
Digg Digg
Furl Furl
Reddit Reddit
Rojo Rojo
Add to OnlyWire
Tämä artikkeli käsittelee maantieteellistä käsitettä. Paikallishallinnon yksikköä käsittelee artikkeli Kunta.


 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Lähes täysin lähteetön.
Helsinki on Suomen pääkaupunki ja suurin kaupunki.
Helsinki on Suomen pääkaupunki ja suurin kaupunki.

Kaupunki on maaseudusta eroava alue, jossa väestö asuu tiheämmin kuin ympäröivällä maaseudulla. Aikaisemmin pienissä kaupungeissa harjoitettiin maaseudun tapaan alkutuotantoa, mutta nykyisin se on joutunut väistymään kaupungeista kokonaan teollisuuden ja palveluiden tieltä. Elinkeinorakenne onkin väestöntiheyden ohella toinen kaupungin ja maaseudun toisistaan erottava seikkä. Alun perin sana "kaupunki" on tarkoittanut kauppapaikkaa. Esikaupungistumisen vuoksi nykyään on hankala vetää rajaa kaupunkien ja muiden taajamien välille. Vuonna 2007 puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa tai kaupunkimaisissa taajamissa. [1]

Globaalit suurkaupungit ovat kaupankäynnin, talouden, kulttuurin ja myös muiden elämänalueiden keskuksia. New York, Tokio, Berliini, Hongkong, Moskova, Pariisi ja Lontoo määritellään usein globaaleiksi kaupungeiksi, mutta termiä käytetään myös muista suurkaupungeista. Nykyään on nähtävissä merkkejä suurkaupunkien lähiöalueiden yhdistymisestä (Yhdysvaltain itärannikko) monien kymmenien miljoonien asukkaiden metropoleiksi, megalopoleiksi. Maailman suurimmaksi kaupungiksi lasketaan yleensä Japanissa sijaitseva yli 36 miljoonan asukkaan Suur-Tokio. Kiinalainen Chongqingin kaupunki on kuitenkin lähes Tokion kokoinen, ja siten maailman toiseksi suurin kaupunki.

Ero pienen ja suuren kaupungin välillä on eri alueilla erilainen. Suur- tai miljoonakaupunki voi tarkoittaa urbaania aluetta, joka ylittää tietyn asukasluvun; kaupunkia joka dominoi muita kaupunkeja tietyllä talousalueella tai joka on hallinnollisesti merkittävä. Miljoonakaupungeista käytetään myös nimitystä metropoli. Useimmiten suurkaupungit ovat kasvaneet omien hallinnollisten rajojensa yli, joten metropolialueen asukasluku keskuskunnan väkiluvun sijaan on kansainvälisesti vakiintunut tavaksi ymmärtää suurkaupunki.

Suomen kielessä kaupungin käsite viittaa fyysisen kaupungin, taajaman, ohella hallinnolliseen alueeseen, joka hämärtää kaupunki-käsitteen merkitystä. Toiminnallisesti ja rakenteellisesti tarkasteltuna esimerkiksi pääkaupunkiseutu ja lisäksi ainakin osa kehyskunnista muodostaa yhden miljoonakaupungin, joka on jäsentynyt Helsingin kantakaupungin ja sinne johtavien liikenneväylien ympärille. Vaikka Pääkaupunkiseudun sanotaan muodostuvan useasta kaupungista, se ei ole rakenteeltaan "tasavahvojen" kaupunkikeskusten yhteensulauma eli konurbaatio, .

Sisällysluettelo

Kaupungin keskusta

Pääartikkeli: Keskusta

Kaupungin keskusta on kaupan, julkisten toimintojen, vapaa-ajan, kulttuurin, seurustelun ja huvielämän kohtauspaikka. Keskusta näyttää kaupungin elinvoiman ja lisää kiinnostavuutta. Keskusta palvelee kaikkia: kaupungin ja ympäristön asukkaita, jotka asioivat, työskentelevät tai asuvat keskustassa; vanhoja, nuoria, yksinäisiä ja perheitä; autottomia ja autoilijoita. Hyvä keskusta edistää asiakaskäyntejä ja parantaa liikkeiden kannattavuutta, kun yhdessä liikkeessä kävijät käyvät samalla myös muissa. Se lisää vuokranmaksukykyä ja kiinteistöjen arvon säilymistä. Se myös parantaa asukkaiden viihtymistä ja kotitalouksien tasapainoa.

Ellei kaupungin keskustaa kehitetä, siitä voi tulla taantuva keskusta. Liikkeet lopettavat toimintansa, asuntojen hinnat laskevat ja rauhattomuus lisääntyy. Silloin kestävä kehitys vaarantuu, kun asiointi rakentuu autojen varaan. Autottomat, vanhukset, nuoret ja lapset joutuvat heikompaan asemaan. Keskustan palvelutaso ei kehity. Kaupungin kehittämisaloite siirtyy yksityisille maanomistajille.

Kaupunki-käsite eri maissa

Ruotsissa kunnat on monissa tapauksissa muodostettu jonkin kaupungin ympäryskuntia kaupunkiin yhdistämällä. Näin muodostuneen suuremman kunnan keskustataajamaa kutsutaan silti edelleen kaupungiksi, vaikka virallisesti kunta ei käyttäisikään kaupunkinimitystä. Tällä hetkellä kaupunkinimitystä Ruotsin kunnista käyttävät vain Borås, Göteborg, Haaparanta, Helsingborg, Lidingö, Malmö, Mölndal, Solna, Tukholma, Trollhättan, Vaxholm ja Västerås.

Saksassa on ollut tapana jakaa kaupungit asukasluvun mukaan maalaiskaupunkeihin (2000 – 5000 asukasta), pikkukaupunkeihin (5000 – 20 000 asukasta), keskikokoisiin kaupunkeihin (20 000 – 100 000 asukasta), suurkaupunkeihin (100 000 – 1 000 000 asukasta) ja miljoonakaupunkeihin eli maailmankaupunkeihin eli metropoleihin (yli 1 000 000 asukasta).

Englannin kielessä erotellaan kaupunki nimikkeille city eli suurkaupunki ja town eli pikkukaupunki.

Kaupunkien tiheys

Väentiheys kertoo, miten tiheästi kaupungissa asuu ihmisiä. Suuri väestötiheys on yleensä kaupungin keskustassa ja kerrostaloalueilla, pieni väestötiheys omakotitaloalueilla. Suuri väestötiheys mahdollistaa lyhyet kävelymatkat, kattavan joukkoliikenteen ja lukuisat lähipalvelut. Pienen väestötiheyden kaupungeissa matkat ovat pitkät ja palveluja hajanaisesti, mikä lisää henkilöauton tarvetta.

Kuntaliitosten johdosta koko kaupungin väestötiheys ei välttämättä kerro yhtään mitään kaupungin keskustaajaman tai -taajamien, eli "varsinaisen kaupungin" väestötiheydestä. Yhä useammin varsinaista keskustaajamaa ympäröi suuri maaseutualue, joka kuuluu kuitenkin samaan kuntaan. Näin on esimerkiksi Mikkelissä (2001) ja Rovaniemellä (2006), joissa toteutettiin laajat kuntaliitokset. Sama pätee nykyään yhä useampaan kaupunkiin.

Euroopassa kaupungit ovat vanhoja ja ne ovat tiheästi rakennettuja. Kävelykadut ovat yleisiä ja kaduilla käy vilkas elämä. Pohjoismaissa kaupungit ovat jonkin verran väljemmin rakennettuja.

Amerikkalaistyyliset autokaupungit taas ovat hajanaisempia, ja niiden aktiviteetit keskittyvät keskustan sijaan moottoriteiden varsille. Keskusta on lähinnä liikekeskusta, joka hiljenee iltaisin ja joukkoliikenteen rooli on marginaalinen. Ennen toista maailmansotaa rakennettiin pelkästään eurooppalaistyylisiä kaupunkeja, mutta autoliikenteen kasvettua valtavasti, toisen maailmansodan jälkeen rakennetut kaupungit ovat suurelta osin amerikkalaistyylisiä autokaupunkeja. Eurooppalaistyylisiä kaupunkeja ovat yhä Yhdysvalloissakin mm. New York, San Francisco ja Boston, amerikkalaistyyppisiä taas mm. Los Angeles ja Atlanta.

Eurooppalaistyyliset kaupungit koetaan usein amerikkalaisversioitaan urbaaneimmiksi. Eurooppalaiset kaupungit ovat keskustakeskeisiä ja joukkoliikenne sekä kevyt liikenne näyttelee niissä tärkeää osaa. Kivijalkakauppoja on paljon ja torit ovat eläviä.

Maailman suurimmat kaupunkiseudut

Maailman suurimmat kaupunkiseudut ovat poliittisesti ja taloudellisesti tärkeitä toimijoita.

Ihmisvilinää Ouagadougoussa Yhdistyneiden Kansakuntien aukiolla.
Ihmisvilinää Ouagadougoussa Yhdistyneiden Kansakuntien aukiolla.
Maailman suurimmat kaupunkiseudut[2]
Sijoitus Nimi Väkiluku
  1 Tokio, Japani 36 510 000
  2 New York, Yhdysvallat 22 310 000
  3 Mexico City, Meksiko 22 090 000
  4 Soul, Etelä-Korea 21 740 000
  5 Mumbai (Bombay), Intia 19 470 000
  6 São Paulo, Brasilia 19 090 000
  7 Jakarta, Indonesia 17 590 000
  8 Los Angeles, Yhdysvallat 17 540 000
  9 Osaka, Japani 17 510 000
10 Delhi, Intia 17 480 000
11 Manila, Filippiinit 16 610 000
12 Kairo, Egypti 15 500 000
13 Shanghai, Kiina 14 610 000
14 Kalkutta, Intia 14 450 000
15 Moskova, Venäjä 14 440 000
16 Buenos Aires, Argentiina 13 330 000
17 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta 12 420 000
18 Teheran, Iran 11 890 000
19 Ruhrin alue, Saksa 11 780 000
20 Rio de Janeiro, Brasilia 11 720 000
21 Karachi, Pakistan 11 620 000
22 Istanbul, Turkki 11 580 000
23 Pariisi, Ranska 11 500 000
24 Dhaka, Bangladesh 11 490 000
25 Peking, Kiina 11 240 000
26 Lagos, Nigeria 10 690 000
27 Bangkok, Thaimaa   9 750 000
28 Chicago, Yhdysvallat   9 420 000
29 Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta   9 120 000
30 Nagoya, Japani   8 760 000

Suomen kaupungit

Pääartikkeli: Luettelo Suomen kaupungeista

Kaupunki historiallis-juridisena käsitteenä

Suomessa on nykyisin vain yksi kuntamuoto. Joistakin kunnista käytetään kuitenkin virallisestikin kaupunki-nimitystä, mutta sillä ei enää nykyisin ole oikeudellista merkitystä.

Aikaisemmin lainsäädännössä oli huomattavia eroja kaupunkien ja maaseudun välillä. Keskiajalta vuoteen 1734 saakka kaupungeissa oli voimassa eri laki, kaupunkilaki, kuin maaseudulla voimassa ollut maanlaki. Myöhemminkin kaupankäynti pyrittiin eräin poikkeuksin keskittämään kaupunkeihin. Porvariston ja kaupunkien erioikeudet vahvistettiin vielä 23. helmikuuta 1789 annetulla vakuutuksella, jonka useat tärkeimmät säännökset tosin kumottiin jo 1800-luvulla, mutta jonka eräät, käytännössä jo merkityksettömiksi jääneet osat pysyivät voimassa vuoteen 1995 saakka.[3]. Kaupungin perustamisesta päätti hallitsija. Kaupungitkin jaettiin 1600-luvulla kahteen ryhmään, tapulikaupuneihin ja maakaupunkeihin, ja vain edelliset saivat käydä ulkomaankauppaa. Tämä ero kumottiin lopullisesti vuonna 1868, jolloin lainsäädäntöön tehtiin muutenkin huomattavia muutoksia elinkeinovapauden toteuttamiseksi.

Vielä tämän jälkeen Suomessa kaupungeilla kuntina oli joukko erityisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita muilla kunnilla ei ollut, ei myöskään kauppaloilla, joita noihin aikoihin alettiin perustaa. Kaupungit muun muassa ylläpitivät maistraattia ja raastuvanoikeutta, kun taas vastaavia tehtäviä maaseudulla hoitivat valtion viranomaiset kuten nimismies ja kihlakunnanoikeus.

Vuonna 1959 säädettiin laki, jonka mukaan nämä velvoitteet eivät enää koskeneet vastedes perustettavia uusia kaupunkeja. Sitä ennen perustettuja vanhoja kaupunkeja ne kuitenkin edelleen koskivat, kunnes vuonna 1977 uusi kunnallislaki poisti periaatteessa kaikki erot eri kuntamuotojen välillä. Vuosina 1960-1974 olivat monet entiset kauppalat jo muutettu kaupungeiksi, joskin uusiakin kauppaloita vielä perustettiin.

Vuonna 1977 loputkin kauppalat (Kotkaan liitettyä Karhulaa lukuun ottamatta) muutettiin kaupungeiksi. Myöhemminkin on useita kuntia vielä muutettu kaupungeiksi, mutta nimityksellä ei enää ole juridista merkitystä. Tosin aina vuoteen 1999 saakka muun muassa rakennus- ja lainsäädännössä oli säännöksiä, jotka koskivat vain kaupunkeja tai vain maalaiskuntia, mutta vuoden 1977 jälkeen perustetut kaupungit rinnastettiin myös siltä kannalta maalaiskuntiin.

Nykyään kunta voi itse päättää siitä, käytetäänkö siitä virallisesti kaupunki-nimitystä.

Kaupunkien luonne

Suomen kaupunkeihin kuuluu nykyisin (lähinnä kuntaliitosten vaikutuksesta) paljon myös maaseutualueita, toisaalta kaupunkimaisen asutuksen alue voi jatkua kuntarajan yli. Nykyisin Suomessa on paljon myös sellaisia kuntia, jotka ottaneet käyttöön kaupunkinimityksen, vaikka ne eivät olisikaan piirteiltään erityisen kaupunkimaisia. Toisaalta erityisesti suurten kaupunkien läheisyydessä sijaitsevissa kehyskunnissa on suuria kaupunkimaisia taajama-alueita, mutta silti kehyskunnat eivät ole päättäneet julistautua kaupungeiksi. Imagosyyt vaikuttavat sekä halukkuuteen julistautua kaupungiksi että päinvastoin.

Tilastokeskus määrittelee kaupunkimaisen kunnan seuraavasti: Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90 prosenttia asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000. Tämä ei siis riipu siitä, käytetäänkö kunnasta virallisesti kaupunki-nimitystä vai ei.

Kaupunkien kokoluokittelu Suomessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavasti:

  • Haja-asutusalue, maaseutu tai pieni taajama (1 - 1 000 asukasta) 22 kpl
  • Pikkukaupunki (1 001 - 20 000 asukasta) 357 kpl
  • Keskikokoinen kaupunki (20 001 - 50 000 asukasta) 39 kpl
  • Suuri kaupunki (50 001 - 100 000 asukasta) 8 kpl
  • Suurkaupunki (asukkaita yli 100 000) 6 kpl

Helsinkiä, jossa on asukkaita 562 570 voidaan pitää eurooppalaisella mittapuulla Suomen ainoana suurkaupunkina. Sen ympärillä olevalla pääkaupunkiseudulla (mukaan lukien Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit) asuu yli miljoona asukasta. Helsingin, Espoon ja Vantaan lisäksi suomalaisia suurkaupunkeja ovat yli 100 000 asukkaan Tampere, Turku ja Oulu. Muita valtakunnallisesti merkittäviä keskuksia ovat Lahti, Kuopio ja Jyväskylä. Edellisen luokittelun perusteella suurin osa Suomen kaupungeista on pieniä maaseutukaupunkeja.

Suomen kaupunkien rakenne

Suomessa kaupungit ovat eurooppalaisesti ottaen nuoria ja kiivaimman kaupungistumisen osuttua autoistumisen kovimpaan aikakauteen, ne on pääosin rakennettu autokaupungin tapaan, lukuun ottamatta 1950-luvulla ja aiemmin rakennettuja pienehköjä keskusta-alueita ja niitä ympäröiviä vanhoja esikaupunkialueita, joissa mittakaava on inhimillisempi.

Suomen kaupungeista Suurin väentiheys on pääkaupunkiseudun kaupunkien ohella Keravalla, Järvenpäässä, Maarianhaminassa, Jyväskylässä, Lahdessa, Turussa ja Kouvolassa. Useimmissa muissakin Suomen kaupungeissa on tiheään rakennettu kantakaupunki, jossa kadut usein muodostavat 1700- tai 1800-luvulla kaavoitetun tyypillisen ruutukaavan. Tällaisia kaupunkeja ovat esimerkiksi Helsinki, Tampere, Turku, Oulu, Lahti, Kuopio, Pori ja Jyväskylä. Kun jotkin niistä ovat viime vuosikymmeninä huomattavasti laajentuneet, ovat niiden uudemmat, kauempana keskustasta sijaitsevat kaupunginosat esimerkiksi Porissa ja Oulussa väljästi ja sangen hajanaisesti rakennettuja ja pientalopainoitteisia. Täten ne muistuttavat amerikkalaisia autokaupunkeja. Samoin on pääkaupunkiseudullakin laita varsinkin Espoon, osittain myös Vantaan, jossa tosin on myös useita radan varteen rakennettuja tiiviitä asuinalueita.

Suomen kaupunkien sosiaalisia ilmiöitä

Kaupunkien arvostus

Eri kaupunkien arvostus syntyy ihmisten omien mielipiteiden perusteella ja eri kaupungeilla erilaisia hyviä tai huonoja ominaisuuksia. Arvostusta voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavien ominaisuuksien avulla: työpaikkojen tarjonta, opiskelumahdollisuudet, kulttuuritarjonta, sijainti, ympäristö, harrastusmahdollisuudet ja kunnalliset palvelut.[4] Lisäksi kaupungissa vallitseva ilmapiiri on tärkeä seikka, vaikka sitä onkin vaikea tutkia tutkimuksilla.

Pahoinvointi Suomen suurimmissa kaupungeissa

Suurille kaupunkikeskuksille on aina ollut tunnusomaista paitsi hyvinvointi ja vauraus myös sosiaalisten ongelmien yleisyys. Voidaan yleistää, että mitä suurempi kaupunki on, sitä yleisemmin siinä ilmenee myös pahoinvointia.lähde?

Pahoinvointia voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavien asioiden avulla suhteuttamalla niitä väestömääriin: toimeentulotuki, työttömyys, rikokset, alkoholijuomien myynti, abortitkenen mukaan?, lasten huostaanotto ja kaupungin suhteellinen velkaantuneisuus.[5]

Vielä 1800-luvun alussa Suomen kaupungit olivat hyvin pieniä ja erittäin maaseutumaisia. Tämä kuva on piirretty suunnilleen Tampereen Koskikeskuksen luota käsin.
Vielä 1800-luvun alussa Suomen kaupungit olivat hyvin pieniä ja erittäin maaseutumaisia. Tämä kuva on piirretty suunnilleen Tampereen Koskikeskuksen luota käsin.

Muuttoliike kaupunkeihin

Ennusteiden mukaan Suomen väestö muuttaisi lähivuosikymmeninä pääasiassa neljälle suurimmalle kaupunkiseudulle, joista eniten pääkaupunkiseudulle ja sen lähistölle pienemmille paikkakunnille. Länsisuomalaiset muuttavat rannikolta Turkuun ja keskisemmässä Suomessa Tampere houkuttelee ihmisiä. Lapin ja Oulun läänien väestö keskittyy Ouluun. Myös jotkin pienemmät keskukset, kuten Jyväskylä, Seinäjoki ja Salo houkuttelevat asukkaita lähiseudultaan ja joskus kauempaakin. Syrjäisemmistä maakunnista kuten Kainuusta, Pohjois-Karjalasta ja Savosta muutetaan usein suoraan pääkaupunkiseudulle, koska paikallinen keskus ei tarjoa mahdollisuuksia ja kun kauas täytyy joka tapauksessa muuttaa, muutetaan suoraan pääkaupunkiseudulle.

Kasvavia seutuja yhdistävät ennen kaikkea hyvä työpaikka- ja koulutustarjonta, palvelut, liikenneyhteydet ja edullinen sijainti. Mitä suuremmaksi kaupunki kasvaa, sitä houkuttelevampi siitä tulee, kun palvelut, työpaikat ja kulttuuritarjonta lisääntyvät. Pääasiassa kasvavat alueet sijaitsevat maan lounaiskolkassa. Poikkeuksen tekee Oulu, jota on kehitetty osin poliittisin päätöksin Pohjois-Suomen veturiksi.

Yliopistoista tuntuu on selvää etua kaupungin kehittymisen kannalta. Pahasti taantuvia yliopistokaupunkeja ei Suomessa ole. Esimerkiksi itäisemmän Suomen Lappeenranta, Joensuu ja Kuopio ovat onnistuneet pysymään pienimuotoisina kasvukeskuksina, kun kohtalo ilman yliopistoa voisi olla huomattavasti karumpi. Toki kullakin kaupungilla näistä on myös muita vahvuuksia, kuten sijainti ja asema laajan maakuntansa selvänä keskuksena. Osittain menestys onkin tapahtunut muun maakunnan kustannuksella nuorten muuttaessa keskuskaupunkiin ja maaseudun kuihtuessa. Toisaalta, jos maakunnalla ei olisi vetovoimaista keskuskaupunkia, muuttoliike voisi kohdistua kokonaan pois maakunnasta.

Taantuvat kaupungit eivät ole onnistuneet asukkaiden houkuttelemisessa. Nämä ovat usein syrjässä suurista keskuksista maan pohjois- ja itäosissa, muutamat myös etelämpänä ja lännessä rannikolla. Ne ovat menestysaikanaan omanneet hyvät lähtökohdat, kuten paperiteollisuus tai rautateiden risteysasemana oleminen, mutta olosuhteiden muuttuessa eivät ole pystyneet kehittymään houkutellakseen asukkaita ja yrityksiä. Korvaavien elinkeinojen keksiminen on ollut vaikeaa esimerkiksi Porille, jonne ei aikoinaan tahdottu yliopistoa, vaan luotettiin raskaaseen savupiipputeollisuuteen. Globalisaation myötä perinteiset elinkeinot ovat siirtymässä pois Suomesta ja tilanne on hankala kaupungille, jonka menestys on rakennettu vahvasti yhden tai muutaman alan varaan. Taas esimerkiksi Tampere on menestyksekkäästi siirtänyt painopistettä pois teollisuudesta ja kaupunki onkin nykyään vahvasti muuttovoittoinen.

Kasvukeskuksia ovat seuraavat kaupunkiseudut:

Väestö vähenee seuraavien kaupunkien vaikutusalueella:

Suomen suurimmat kaupunkiseudut

Kaupunkiseutu tarkoittaa keskuskuntaa ja sitä ympäröiviä lähikuntia, jotka ovat tiiviissä yhteydessä keskuskuntaan. Kaupunkiseudun väkiluvun laskeminen voi antaa todellisemman kuvan talousalueen koosta muun muassa Helsingin, Jyväskylän ja Kouvolan tapauksissa. Toisaalta kaupunkiseudun väkiluvun laskeminen voi vastaavasti myös "vääristää" alueen kokoa, koska "kaupunkiseutu" tai "seutukunta" eivät ole mitenkään standardisti määriteltyjä termejä. Kunnat itse päättävät, mihin seutukuntaan kuuluvat.

Joskus seutukuntavalinnat eivät kuvaa realistista käytännön tilannetta - näin esimerkiksi Lappeenrannan seutukunnan kohdalla, johon ei virallisesti kuulu Lappeenrannan lisäksi muita kuntia kuin Joutseno. Todellisuudessa talousalue on esimerkiksi tässä tapauksessa huomattavasti suurempi kattaen suurimman osan Etelä-Karjalan maakunnasta, ollen noin 100 000 ihmisen luokkaa. Huomionarvoista on myös se, että eräät keskisarjan kaupungit, kuten Hyvinkää ja Järvenpää, eivät suinkaan muodosta omia seutukuntiaan, vaan kuuluvat Helsingin seutukuntaan. Seutukunta käsitteenä ei välttämättä anna osviittaa sen sisältämän kaupungin tai kaupunkien koosta, ainoastaan seutukunnan koosta, joka siis voi olla tapauksesta riippuen melko keinotekoinen käsite.

Suomen suurimmat kaupunkiseudut[6]
Sijoitus Nimi Maakunta Väkiluku (2005) Ennuste 2030
  1 Helsinki Uusimaa 1 235 514 1 391 199
  2 Tampere Pirkanmaa    320 280    368 627
  3 Turku Varsinais-Suomi    298 452    329 101
  4 Oulu Pohjois-Pohjanmaa    206 549    244 319
  5 Lahti Päijät-Häme    169 920    181 407
  6 Jyväskylä Keski-Suomi    164 851    183 329
  7 Pori Satakunta    138 136 Kuva:Red down.png   134 307
  8 Kuopio Pohjois-Savo    118 301 Kuva:Red down.png   117 642
  9 Joensuu Pohjois-Karjala    115 998 Kuva:Red down.png   111 672
10 Kouvola Kymenlaakso      97 189 Kuva:Red down.png     94 910
11 Hämeenlinna Kanta-Häme      89 474      94 961
12 Vaasa Pohjanmaa      89 109      90 280
13 Kotka Kymenlaakso      88 007 Kuva:Red down.png     85 768
14 Lohja Uusimaa      80 103      91 122
15 Porvoo Itä-Uusimaa      74 313      85 877
16 Mikkeli Etelä-Savo      71 704 Kuva:Red down.png     66 537
17 Lappeenranta Etelä-Karjala      69 922      73 432
18 Rauma Satakunta      66 907 Kuva:Red down.png     63 068
19 Seinäjoki Etelä-Pohjanmaa      65 461      72 190
20 Salo Varsinais-Suomi      63 278      70 746
21 Rovaniemi Lappi      62 550 Kuva:Red down.png     58 932
22 Kemi-Tornio Lappi      61 354 Kuva:Red down.png     55 194
23 Iisalmi Pohjois-Savo      60 126 Kuva:Red down.png     49 887
24 Kajaani Kainuu      58 457 Kuva:Red down.png     50 542
25 Kokkola Keski-Pohjanmaa      52 653 Kuva:Red down.png     50 848
26 Pietarsaari Pohjanmaa      48 655 Kuva:Red down.png     47 732
27 Savonlinna Etelä-Savo      47 671 Kuva:Red down.png     41 634
28 Imatra Etelä-Karjala      45 926 Kuva:Red down.png     40 972
29 Tammisaari Uusimaa      43 533      45 877
30 Riihimäki Kanta-Häme      43 452      48 985

Lähteet

  1. ↑ Ekologisen tiedon merkitys kaupunkisuunnittelussa korostuu (http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/bio/bioja/vk/yli-pelkonen/ Helsingin yliopiston väitöstiedote, 24.11.2006]
  2. ↑ world-gazetteer.com
  3. ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950971 Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta (971/1995)
  4. ↑ Taloustutkimus: Kaupungit - Muuttohalukkuus 2006.
  5. ↑ Kuntaliiton tutkimus, Kuntalehti 15/2004
  6. ↑ kunnat.net

Katso myös

Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaupunki

This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.

Giant Panda

Mercedes Car
James Bond Guide
This site monitored by SitePinger.net