Meksiko

Estados Unidos Mexicanos Meksikon yhdysvallat
lippu vaakuna
Valtiomuoto	liittotasavalta
Presidentti	Felipe Calderón
Pääkaupunki	México
Muita kaupunkeja	Guadalajara, Monterrey
Pinta-ala  – josta sisävesiä	1 972 550 km² (sijalla 13) 2,5 %
Väkiluku (2006)  – väestötiheys  – väestönkasvu	107 450 000 (sijalla 11) 55,9 / km² 1,16 % (2006)
Viralliset kielet	espanjan kieli
Valuutta	Meksikon peso (MXN)
BKT (2006)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 13 1,122 biljoonaa USD 10 474 USD
HDI (2005)	0.829 (sijalla 52)
Elinkeinorakenne	maatalous 4 %, palvelut 69,5 %, teollisuus 26,5 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC-6 / UTC-8 UTC-5 / UTC-7
Itsenäisyys  – Espanjasta, julistautui  – tunnustettu	16. syyskuuta 1810 27. syyskuuta 1821
Lyhenne Maatunnus	MX ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+52
Motto	ei ole
Kansallislaulu	Himno Nacional Mexicano

Meksikon yhdysvallat eli Meksiko (esp. México tai joskus Méjico, sekä x että j lausutaan ach-äänteenä [x]), on Pohjois-Amerikan eteläosassa sijaitseva yli sadan miljoonan asukkaan maa, jonka rajanaapureita ovat Yhdysvallat, Belize ja Guatemala. Maan pääkaupunki on (Ciudad de) México, josta käytetään usein myös englanninkielistä versiota Mexico City. Meksiko on asukasluvultaan maailman suurin espanjankielinen maa.

Historia

Pääartikkeli: Meksikon historia

Meksikon alue oli asutettu jo ennen kuin espanjalaiset löytöretkeilijät saapuivat sinne vuonna 1519. Tuohon aikaan asteekit elivät kukoistuskauttaan ja olivat vain muutamaa vuosikymmentä aiemmin valloittaneet valtaosan Meksikon eteläosasta. Ennen asteekkeja Meksikon alueella oli kukoistanut monia intiaanikulttuureja, muun muassa olmeekit, sapoteekit ja Teotihuacán.

Espanjan valloittajat, konkistadorit saapuivat nykyiseen Méxicoon eli silloiseen Tenochtitlániin 1519, vangitsivat asteekkijohtaja Montezuman ja asettuivat tämän kanssa palatsiin asumaan. Näin espanjalaiset saattoivat hallita asteekkeja Montezuman avulla. On monesti väitetty asteekkien suhtautuneen alussa espanjalaisiin ystävällisesti, koska asteekit uskoivat Cortésin olevan ennustusten mukaisesti idästä palannut jumala Quetzalcóatl. Espanjalaiset vangitsivat asteekkien johtajan Montezuman. Niinpä asteekit alkoivat toimia espanjalaisia vastaan vasta sitten, kun eräs Cortésin taitamaton upseeri murhautti raa'asti koko asteekkiylimystön eräällä aukiolla. Pian Montezuma kuoli joko espanjalaisten tai asteekkien tappamana, ja espanjalaiset pakenivat Tenochtitlánista menettäen suuren määrän miehiä. Mutta espanjalaiset palasivat vuonna 1521. Eurooppalaisilla oli puolellaan rauta-aseet ja haarniskat, tuliaseita sekä hevosia. He saivat painostettua asteekkeja vihaavia intiaaneja puolelleen. Meksikon pääkaupungin piirityksessä ja valtauksessa auttoi 100000 tlaxcalteekkia. Eurooppalaisia helpotti myös tahattomasti käytetty biologinen ase: intiaaneja kuoli valtavat määrät eurooppalaisten mukanaan tuomiin tauteihin, joihin monilla intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä. Kun Meksikon eteläosa oli vallattu, asteekkien päälliköitä hirtettiin, ja tavallisia intiaaneja joutui muun muassa maaorjiksi suurtiloille ja pakkotöihin kaivoksiin.

16. syyskuuta 1810 Miguel Hidalgo julisti Meksikon itsenäiseksi pienestä Doloresin kaupungista käsin, mikä johti itsenäisyyssotaan, joka päättyi viimein 1821 itsenäistymiseen. Agustín de Iturbide julisti itsensä Meksikon keisariksi 1822, mutta hänen valtakautensa päättyi maanpakoon ja tasavallan perustamiseen 1824 Guadalupe Victoria ensimmäisenä presidenttinä. Itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä maan vahva mies oli Antonio López de Santa Anna, joka menetti Texasin Yhdysvalloille ja sitä seuranneessa sodassa ja Guadalupe Hidalgon rauhassa vuonna 1848 Meksiko menetti kolmanneksen pinta-alastaan Yhdysvalloille. Tyytymättömyys johti liberaalien Ayutlan vallankumoukseen ja Reforma-nimellä tunnettuun uudistuskauteen.

1860-luvulla Ranskan Napoleon III pyrki Meksikon herraksi ja asetti Itävallan keisari Frans Joosef I:n veljen, arkkiherttua Maksimilianin Meksikon keisariksi konservatiivien ja katolilaisten tuella. Toinen Meksikon keisarikunta päättyi Benito Juárezin tukijoiden voittoon ja tasavallan palautukseen 1867.

Tasavaltalainen kenraali Porfirio Díaz nousi presidentiksi 1876 ja lopulta diktaattoriksi. Hänen valtakautensa, porfiriato kesti 1876–1911. Hän oli päässyt valtaan tunnuslauseella "Yleinen äänioikeus, ei uudelleenvalintaa". Myöhemmin hänen vastustajansa käyttivät sitä iskulauseenaan. Vuoden 1910 uudelleenvalinta oli liikaa Díazin vastustajille. Tällöin puhkesi suuri Meksikon vallankumous, aluksi Francisco I. Maderon johdolla. Vallankumous johti Díazin syrjäyttämiseen ja monen vuoden taisteluihin. Maderon syöksi vallasta 1913 kenraali Victoriano Huerta. Sisällissotaan osallistuivat mm. kuuluisat Pancho Villa ja Emiliano Zapata.

Vallankumous laantui Venustiano Carranzan johdolla säädettyyn vuoden 1917 perustuslakiin. Carranza surmattiin ja häntä seurasi Álvaro Obregón 1920, jota puolestaan seurasi Plutarco Elías Calles. Obregón valittiin uudelleen 1928, mutta hänet murhattiin ennen kuin hän astui virkaansa. Calles perusti tämän jälkeen kansallisen vallankumouspuolueen, joka pysyi vallassa seitsemänkymmentä vuotta.

Neljänkymmenen seuraavan vuoden aikana Meksikon talous kasvoi nopeasti, mitä on joskus Meksikon ihmeeksi, El Milagro Mexicano, sanottu. Presidentti Lázaro Cárdenas kansallisti maan öljyvarat Petróleos Mexicanosiksi, mikä käynnisti kansainvälisen kriisin ulkomaisten yritysten menettäessä omistuksiaan.

Vallankumouspuolueen valta sai huolestuttaviakin piirteitä, kuten vuoden 1968 satojen opiskelijoiden Tlatelolcon verilöylyn Méxicossa vain kymmenen päivää ennen kaupungissa järjestettyjä vuoden 1968 olympialaisia. Öljyvarojen tuoma vauraus salli löysän taloudenpidon ja Meksikon peso menetti arvoaan. Vuonna 1976 löydettiin valtavat merenalainen Cantarellin öljykenttä, josta tuli merkittävin Meksikon öljyntuotannon lähde.

Vuonna 1985 maanjäristys surmasi tuhansia Méxicossa ja 1986 maa ei enää pystynyt maksamaan velkojaan, vaan se joutui solmimaan sopimuksen kansainvälisen valuuttarahaston kanssa. Vuonna 1988 vallankumouspuolueen täytyi jo turvautua vaalivilppiin pysyäkseen vallassa vaalikomission julistaessa Carlos Salinasin voittajaksi. Vallankumouspuolue hävisi ensimmäistä kertaa vuoden 1992 kuvernöörin vaalin Chihuahuassa.

Vuoden 1994 alusta voimaan tullut vapaakauppasopimus NAFTA johti zapatista-kapinaan köyhässä eteläisessä Chiapasissa. Hallitus taltutti sen ja rauhansopimus solmittiin maaliskuussa. Vallankumouspuolueen presidenttiehdokas Luis Donaldo Colosio murhattiin samassa kuussa, mutta hänet korvannut Ernesto Zedillo voitti elokuun 1994 vaalit. Joulukuussa 1994 osakekurssit romahtivat, kun hallitus päästi peson kellumaan. Tammikuuhun 1995 peso menetti kolmanneksen arvostaan, minkä vuoksi Yhdysvaltain ja kansainvälisen yhteisön oli annettava Meksikolle 50 miljardia dollaria lainaa maan talouden pelastamiseen. Hallitus yritti vielä kukistaa zapatistoja, mutta myöntyi vuoden 1995 lopulla suurempaan autonomiaan mayoille. Kapina kiihtyi kuin vasemmistolainen EPR hyökkäsi hallituksen joukkoja vastaan 1996.

Vuonna 1997 vallankumouspuolue kärsi vakavan tappion menettäessään enemmistönsä alahuoneessa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1929. Sen alamäki jatkui kun Vicente Fox voitti 2000 vaalit ensimmäisenä opposition ehdokkaana kautta aikain.

Joulukuussa 1997 aseistettu joukko tappoi 45 intiaania chiapasilaisessa kylässä. Helmikuussa 2000 puolestaan opiskelijoiden pitkä lakko ja protestit lukukausimaksujen korotuksia vastaan muuttuivat väkivaltaisiksi. Oaxacan kaupungissa kansanjoukko nousi kuvernööriä vastaan kesällä 2006 ja hallitsi kaupunkia kuukausia ennen kuin liittovaltion poliisi kukisti mielenosoittajat lokakuussa.

Maassa järjestettiin kesäkuussa 2006 presidentin- ja parlamenttivaalit. Toisella kierroksella PAN:n Felipe Calderón Hinojosaa oli vastassa PRD:n Andrés Manuel López Obrador, joka hävisi niukasti. Kuukausien protestien ja äänten osittaisen uudelleenlaskennan jälkeen keskusvaalilautakunta julisti Felipe Calderónin voittajaksi 6. syyskuuta 2006. Hän astui virkaansa 1. joulukuuta. López Obrador julistautui varjopresidentiksi.

Politiikka

Meksiko on liittovaltio, jonka hallintojärjestelmä muistuttaa paljon Yhdysvaltain järjestelmää. Presidentti on sekä valtionpäämies että toimeenpanovallan ylin haltija. Presidentti nimittää myös hallituksen. Ainoastaan oikeusministerin nimitys tarvitsee senaatin hyväksynnän. Presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä kuusivuotiskaudeksi, eikä valinta toiselle kaudelle ole mahdollista. Erillistä varapresidenttiä ei ole, vaan presidentin estyessä viranhoidosta hänen sijaisensa on korkeimman oikeuden presidentti.

Liittokongressissa (Congreso de la Unión) on kaksi kamaria:

• edustajainhuone, jossa on 500 jäsentä (Cámara de Diputados)
• senaatti, jossa on 128 jäsentä (Cámara de Senadores)

Edustajainhuoneen edustajista 300 valitaan yhden edustajan vaalipiireistä ja 200 suhteellisella vaalilla kolmivuotiskausille. Senaatin jäseniä valitaan kolme joka osavaltiosta ja Distrito Federalista enemmistövaalilla ja 32 kansallisilta listoilta. Joka osavaltiosta kaksi paikka saa eniten ääniä saanut puolue ja yhden paikan toiseksi eniten ääniä saanut.

Kongressi säätää lait, määrää veroista, julistaa sodan, hyväksyy budjetin ja kansainväliset sopimukset ja vahvistaa diplomaattien nimitykset. Senaatti on pääasiassa vastuussa ulkopolitiikasta, kansainvälisistä sopimuksista ja presidentin nimityksien vahvistamisesta. Edustajainhuone käsittelee valtion tulo- ja menoarviot.

Oikeus on riippumaton lainsäädäntö ja toimeenpanovallasta. Korkein oikeusaste on Suprema Corte de Justicia de la Nación, jossa on 11 viisitoistavuotiskausille valittua jäsentä.

Meksikossa on kahdeksan kongressiedustajia saanutta valtakunnallista puoluetta. Näistä kolme on suurinta ovat:

• konservatiivis-liberaalinen Partido Acción Nacional (PAN)
• sosialistis-liberaalinen Partido Revolucionario Institucional (PRI)
• vasemmistolainen Partido de la Revolución Democrática (PRD)

Partido Revolucionario Institucional hallitsi maata yli 70 vuotta ennen vuoden 2000 vaalitappiotaan Vicente Foxin PANille.

Osavaltiot

Pääartikkeli: Meksikon osavaltiot

Meksikossa on 31 osavaltiota ja lisäksi erillinen liittovaltion alue (México tai Distrito Federal), jossa sijaitsee maan pääkaupunki México:

Maantiede

Meksiko sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Amerikan välisellä kannaksella Meksikonlahden ja Tyynenmeren välissä. Meksikon eteläisimmät osat kuuluvat Keski-Amerikkaan, mutta suurin osa maasta on Pohjois-Amerikassa. Kummallakin rannikolla kulkee vuoristo: itäinen ja läntinen Sierra Madre. Luoteisrannikon rinnalle työntyy Meksikolle kuuluva Kalifornian niemimaa, jonka mantereesta erottaa Kalifornianlahti. Meksikon kaakkoisin osa on Jukatanin niemimaa, joka jakaa Meksikonlahden ja Karibianmeren.

Meksikon naapurimaita ovat pohjoisessa Yhdysvallat ja etelässä Guatemala ja Belize.

Meksiko on suurimmaksi osaksi ylänköä tai vuoristoa, joka on jatketta Pohjois-Amerikan kordillieerieihin. Meksikon ylänkö, joka kattaa noin 60 prosenttia koko maasta. Se on leveimmillään pohjoisessa, missä sen keskikorkeus on 1 000–1 200 metriä. Ylänkö kapenee etelään päin ja nousee samalla keskimäärin 2 500 metriä. Ylänköä reunustaa itärannikolta jyrkästi nouseva, runsaat 1 200 kilometriä pitkä ja keskimäärin 2 000 metriä korkea Sierra Madre Occidental. Reunavuoristot yhtyvät Meksikon ylängön eteläpuolella. Tästä tuliperäisestä alueesta käytetään nimitystä Sierra Volcánico Transversal. Se on muodostunut sammuneiden ja toimivien tulivuorten ketjusta. Etelärannikolla sijaitsee Sierra Madre del Sur, joka kohoaa sekin yli 3 800 metrin korkeuteen. Maan luoteisosassa on Sonoran aavikko. Tyynen valtameren rannikko on melko jyrkkä kun taas Atlantin puoleinen rannikko on alankoa ja siellä on paikoitellen tulvamaita, särkkiä, dyynejä ja laguuneita. Jukatanin niemimaa on kokonaan alankoa. Meksikon joet ovat enimmäkseen lyhyitä ja nopeasti virtaavia.

Ilmasto

Meksiko ulottuu trooppisesta subtrooppiseen ilmastoon. Paikalliset korkeuserot vaikuttavat kuitenkin erityisesti etelässä ilmastoon ja maa jaetaankin korkeuseron mukaan ilmastovyöhykkeisiin. Kuuma vyöhyke eli tierra caliente ulottuu rannikolta 800–1 000 metrin korkeuteen ja siellä lämpötila vaihtelee 20–30 celsiusasteen välillä. Sen yläpuolella on lähes 2 000 metriin ulottuva lauhkea vyöhyke eli tierra templada, jossa vuoden keskilämpötila on 18 celsiusastetta. Ylimpänä on kylmä vyöhyke jossa keskilämpötila on 10–15 celsiusastetta ja vuorokautiset sekä vuosittaiset lämpötilavaihtelut ovat melko suuret. Pääkaupungissa Méxicossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on 23 celsiusastetta. Kylmimmän kuukauden keskilämpötila on 9 celsiusastetta. Yli puolet maasta on kuivaa aluetta jossa sademäärä jää alle 600 millimetrin. Runsaimmin vettä sataa itärannikolla 1 500–2 000 millimetriä vuodessa. Sadekausi on kesällä, toukokuusta elokuuhun.

Kasvisto ja eläimistö

Meksikon pohjoisosan ja Yhdysvaltain lounaisosan kasvillisuus ja eläimistö muistuttaa hyvin paljon toisiaan. Maan eteläosan luonto taas on lähinnä keskiamerikkalaista tyyppiä. Pohjoisosassa kasvaa enimmäkseen havupuita mutta siellä on myös setrejä ja tammia. Kuivilla aroseuduilla kasvaa pensaita ja kaktuksia. Eläimistöön kuuluvat mm. peurat, puumat, ilvekset, kojootit, haisunäädät ja piikkisiat. Maan eteläosien sademetsissä kasvaa eri palmulajit sekä mm. mahonki ja palisanteri. Etelän eläimiä ovat mm. opossumit, tapiirit, vyötiäiset ja käärmeet. Keskus ylängöllä on ruohoaroja, pensastoja ja aavikoita. Siellä kasvaa mm. kaktuksia, agaaveja ja yucca-lajeja. Rannikolla on laajoja mangroverämeitä.

Meksikon kartta

Meksiko satelliittikuvassa

Talous

Meksiko on bruttokansantuotteeltaan maailman kolmanneksitoista suurin talous ja Latinalaisen Amerikan suurin. Ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani on Yhdysvallat, jonne viedään 85 % viennistä. Meksiko on panostanut vapaakauppaan, josta sillä on sopimukset Pohjois-Amerikan valtioiden, Euroopan unionin ja Japanin kanssa.

Meksikon peson devalvointi 1994 syöksi maan lamaan, josta toipuminen kesti vuosituhannen loppuun. 2000-luvulla talous on kohentunut nopeasti. Maailmanpankin mukaan vuosina 2000–2004 köyhyysrajan alapuolella olevien ihmisten osuus koko väestöstä putosi 24,2 %:sta 17,6 %:iin, ja maatalousväestöstä 42 %:sta 27,9 %:iin. Kahden seuraavan vuosikymmenen aikana maaseudulta poistuu 20 miljoonaa ihmistä.

Noin puolet maan väestöstä elää alle 4 US$ päivässä, monet lähinnä pavuilla ja maissitortillalla. Vuonna 1994 solmittu NAFTA-vapaakauppasopimus Yhdysvaltain kanssa käynnisti Meksikon maaseudulla laajan rakennemuutoksen yhdysvaltalaisen maissin vallattua meksikolaiset markkinat. Vuoden 2006 aikana maissin hinta nousi 13 % johtuen mm. siitä, että yhdysvaltalaista maissia on alettu käyttää biopolttoaineiden tuotantoon. 18. tammikuuta 2007 Meksikon hallitus määräsi maissin hintasäätelystä.

Merkittävimmät luonnonvarat

• öljy
• maakaasu
• hopea
• kulta
• lyijy
• sinkki
• puu
• tupakka

Merkittävimmät vientituotteet

• öljy
• metalli

Väestöjakauma

Kukulcánin pyramidi Chichen Itzassa

Meksikossa oli vuonna 2005 asukkaita 106 miljoonaa. Se on maailman suurin espanjankielinen valtio. Etnisesti Meksikon väestö on monenkirjavaa. Noin 60 % on mestitsejä eli intiaanien ja eurooppalaisten jälkeläisiä. 30 % laskee itsensä intiaaneiksi, 9 % on eurooppalaista syntyperää, ennen kaikkea espanjalaisten maahanmuuttajien jälkeläisiä. 89 % väestöstä on katolilaisia.

Kulttuuri

Katso myös: Meksikolainen ruokakulttuuri

Meksikolla on pitkä kirjallinen traditio. Nunna Sor Juana Inés de la Cruz (1651–1695) kirjoitti runoja ja hänet muistetaan naisten oikeuksien puolustajana. José Joaquín Fernández de Lizardi (1776–1827) pidetään ensimmäisenä tärkeänä Latinalaisen Amerikan romaanikirjailijan satiirinsa El Periquillo Sarniento (n. 1816) ansiosta.

Runoilija Octavio Paz sai kirjallisuuden Nobelin palkinnon 1990.

Urheilulajeista tärkein on jalkapallo, kuten monessa muussakin Latinalaisen Amerikan maassa. Jokaisella osavaltiolla on oma edustusjoukkueensa. Myös härkätaistelut ja charrería ovat suosittuja.

Katolisuuteen on Meksikossa sekoittunut alkuperäisväestön usko, mikä on tuonut uskontoon synkretismiä. Esimerkkejä tästä ovat kuolleiden päivä ja Guadalupen neitseen ikoni. Monin paikoin perinteiset curanderos-parantajien kansanlääketiedettä käytetään hyödyksi.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meksiko.

• Matkaopas aiheesta Mexico Wikitravelissa (englanniksi)

Lähteet

• Timeline: Mexico (BBC) (englanniksi)
• Background Note: Mexico (US. Department of State) (englanniksi)
• Mexico (Tiscali) (englanniksi)

Pohjois-Amerikan valtiot

Kanada | Meksiko | Yhdysvallat | Grönlanti (epäitsenäinen, kuuluu Tanskalle)

Amerikka | Väli-Amerikka | Etelä-Amerikka | Latinalainen Amerikka