|
Article on other languages:
|
Ranskan kieli (français) kuuluu romaanisiin kieliin. Ranskaa puhuu äidinkielenään noin 109 miljoonaa ihmistä; sitä vieraana kielenä puhuvat mukaan laskien noin 264 miljoonaa ihmistä maailmassa. Ranskaa puhuvia henkilöitä kutsutaan frankofonisiksi. Ranskan kieli syntyi varhaiskeskiajalla, kun nykyisin ranskankielisillä alueilla kansanomaista latinaa, eli vulgaarilatinaa puhuvat ihmiset saivat kieleensä vaikutteita nykyisen Saksan alueelta tulleilta frankeilta. Aiemmin kieli oli saanut vaikutteita gallien puhumasta kelttiläisestä kielestä. Ranskan kieli on monilta rakenteiltaan ja sanoiltaan edelleen hyvin lähellä latinan kieltä, ja joskus sitä jopa edelleen kutsutaan pilan päiten vulgaarilatinaksi. Ranska on yksi Euroopan unionin ja YK:n virallisista kielistä ja kansainvälisen postin ainoa virallinen kieli sekä useiden muiden kansainvälisten järjestöjen kieli. Suomessa ranskaa voi opiskella monissa perus- ja ylemmän tason kouluissa. Kielenä ranska on pehmeä ja soinnillinen. Lausumista pidetään Suomessa yleensä hankalana, mutta ranskan kirjoitusasun ääntäminen on pääosin hyvin säännöllinen (mutta on sekä "piilotettuja" että selviä poikkeuksia kuten esim. eu), päinvastoin kuin esimerkiksi englanti. Kirjoitettuna monien sanojen lopussa on ääntymätön konsonantti (tavallisimmin s, t tai d); myöskään sanan loppu-e:tä ei yleensä äännetä. Sanan viimeinen vokaali äännetään yleensä pitkänä. Suomalaisten on usein hankalinta ääntää Ranskassa puhuttavaa standardiranskaa. Esim. sveitsinranskassa ääntäminen on hieman lähempänä sanojen todellista kirjoittamista.
Ääntämisestä ja oikeinkirjoituksestaRanskan oikeinkirjoitus on konsonanttien osalta hyvin säännöllinen ja muutamalla säännöllä pärjää, mutta samat vokaalit voidaan usein kirjoittaa monella tavalla. Toisaalta tietyt kirjaimet ja kirjainyhdistelmät äännetään melkein aina samalla tavalla. Eli jos tiedetään sanan kirjoitusasu, osataan yleensä ääntää se, mutta jos tiedetään vain sanan ääntäminen, usein ei ole varmuutta sanan kirjoittamisesta, varsinkaan vokaalien osalta. Tässä mainitaan vain kirjaimet, joihin täytyy kiinnittää huomiota.
Kirjainyhdistelmiä, jotka äännetään toisin kuin niissä olevat kirjaimet erikseen, ovat lisäksi seuraavat:
Eräät äänteet voidaan siis kirjoittaa eri sanoissa eri tavoilla:
KielioppiNominitRanskan substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Sanan sukua ei pysty päättelemään sanan ulkomuodosta varmasti, tosin -e- tai -ion-päätteiset ovat usein feminiinejä. Myös jotkin merkitykset vaikuttavat sanan sukuun, esimerkiksi useimmat maat ovat feminiinejä ja kielet maskuliineja. Sanan suku vaikuttaa yksikössä artikkelien valintaan ja adjektiivien taipumiseen. Monikko muodostetaan useimmiten lisäämällä sanan loppuun pääte -s, mutta joskus myös -x. Ranskassa on käytössä kuusi artikkelia. Maskuliinin epämääräinen yksikkö un, feminiinin vastaava une, näitä vastaavat määräiset artikkelit le, la ja vokaalilla tai vokaalisella h:lla alkavan sanan edessä l'. Monikossa ei artikkelin osalta tehdä eroa sanan suvun mukaan, vaan määräinen les tai epämääräinen des on käytössä, oli sanan suku mikä tahansa. Ranskassa adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa ja ne ovat usein pääsanan jäljessä kuten romaanisissa kielissä yleensä. Adjektiivien vertailumuotoja voi muodostaa sekä sanoilla plus (enemmän) että 'moins (vähemmän). Persoonapronomineissa erotetaan maskuliini ja feminiini yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa. Myös monilla indefiniittipronomineilla on sekä maskuliininen että feminiininen muoto. Possessiivipronominit eivät taivu omistajan vaan omistettavan asian suvun ja luvun mukaan. VerbitRanskan verbioppi on hyvin rikasta, kuten muidenkin romaanisten kielten. Erilaisia verbimuotoja tunnetaan 22, joskin on tulkinnanvaraista, mitä niistä täytyy pitää erillisenä muotoja ja missä ero ilmaistaan eri tavoin. Ranskan verbit taipuvat neljässä moduksessa: indikatiivissa, konditionaalissa, imperatiivissa ja subjunktiivissa. Indikatiivissa on kahdeksan, konditionaalissa kaksi, imperatiivissa kaksi ja subjunktiivissa neljä aikamuotoa; jokaisessa moduksessa kuitenkin puolet aikamuodoista on apuverbin avulla muodostettavia liittomuotoja. Näiden lisäksi verbeillä on nominaalimuotoja kaksi erilaista infinitiiviä, kaksi erilaista partisiippia sekä kaksi erilaista gerundia. Konditionaali ilmaisee ehdollista tekemistä, kuten muissakin kielissä. Sivulauseessa täytyy käyttää imperfektiä, kuten ruotsissa ja englannissa, eikä konditionaalia, kuten suomessa. Subjunktiivi on verbimuoto, joka toisinaan suomennetaan konditionaalilla. Sitä käytetään tiettyjen alistuskonjunktioiden jälkeen tai ilmaisemassa puhujan subjektiivista mielipidettä. Esimerkiksi: Je connais les rues de Paris bien que je n'aie pas visité Paris, tunnen Pariisin kadut, vaikka en ole käynyt Pariisissa ja il est mieux que tu ne me parles pas, on parasta, ettet puhu minulle. Kuten muissakin sukulaiskielissä, ranskassa on olemassa aktiivi ja passiivi. Passiivi muodostetaan être-apuverbillä ja pääverbin partisiipilla. Kaikkia aikamuotoja ja moduksia voi käyttää sekä aktiivissa että passiivissa. NumeraalitRanskan kielen kardinaalilukusanat ovat taipumattomia. Luvut 70:stä eteenpäin muodostetaan Ranskassa puhutussa ranskassa erikoiseen tapaan. Luvut 70–79 ilmaistaan luvuilla 60 + 10–19. Luvut 80–99 ilmaistaan luvulla quatre-vingt (kahdeksankymmentä, kirjaimellisesti neljä kahtakymmentä) + 1–19. Ranskalainen tapa on alkanut levitä myös mm. Belgiaan ja sanat septante, octante, nonante jne. ovat alkaneet vanhentua. Sveitsinranskassa luku 80 on huitante. Sana million (miljoona) ja sitä suurempien lukujen nimitykset ovat ranskassa substantiiveja ja taipuvat monikossa. Järjestysluvut muodostetaan useimmiten lisäämällä lukusanan perään -ième ja ne taipuvat suvun mukaan. LauseoppiRanskan perussanajärjestys on SVO, eli subjekti-verbi-objekti. Kysymyslause voidaan muodostaa käänteisen sanajärjestyksen avulla, jos subjektina on pronomini: est-ce ton nouveau chapeau – onko se uusi hattusi (kirjaimellisesti: on-se uusi hattusi), tai muussa tapauksessa lisäämällä verbin jälkeen pronomini: Ce chapeau est-il à toi? (kirjaimellisesti: tämä hattu on-se sinun?). Vaihtoehtoisesti kysymyslause voidaan muodostaa lisäämällä lauseen alkuun sanat "Est-ce que", esimerkiksi: Est-ce que ce chapeau est à toi? (kirjaimellisesti: onko niin, että tämä hattu on sinun?). Nykyisessä puhekielessä ainoa erottava tekijä väite- ja kysymyslauseiden välillä on usein vain kysymyslauseen nouseva intonaatio. Sivulauseita voidaan yhdistää lukuisilla konjunktioilla tai relatiivipronomineilla, que (mitä, jota), qui (kuka, mikä), où (jossa, jonne, josta) tai dont (jonka). Esimerkkejä
MurteetRanskassa on puhutussa kielessä suuria alueellisia eroja. Standardiranska perustuu Pohjois-Ranskassa puhuttuun ranskaa. Eroja Pohjois-Ranskan ja Etelä-Ranskan välillä on mm. Pohjois-Ranskan uvulaarinen r ja mm. espanjan, katalaanin ja oksitaanin vaikutus Etelä-Ranskaan. Meriahven on pohjoisessa bar, kun etelässä se on taas loup de mer. Katso myösAiheesta muuallaRanskankielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja
Luokat: Romaaniset kielet | Algerian kielet | Belgian kielet | Beninin kielet | Gabonin kielet | Guinean kielet | Haitin kielet | Italian kielet | Kamerunin kielet | Kanadan kielet | Keski-Afrikan tasavallan kielet | Kongon demokraattisen tasavallan kielet | Kongon tasavallan kielet | Luxemburgin kielet | Madagaskarin kielet | Marokon kielet | Mauritiuksen kielet | Monacon kielet | Norsunluurannikon kielet | Ranskan kielet | Ranskan Guayanan kielet | Ranskan Polynesian kielet | Ruandan kielet | Senegalin kielet | Seychellien kielet | Sveitsin kielet | Tunisian kielet | Uuden-Kaledonian kielet | Wallis ja Futunan kielet |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.
Mercedes Car
This site monitored by SitePinger.net