Sähkötys

Poll without page-refresh

	del.icio.us
	Digg
	Furl
	Reddit
	Rojo
	Add to OnlyWire

Nykyaikainen kaupallinen Bencher-merkkinen automaattinen sähkötysavain, jolla muodostetaan morseaakkosia yhdessä elektroniikkaosan kanssa.

Sähkötys on kommunikointitapa, jossa viestejä siirretään morseaakkosina, pisteistä ja viivoista koostuvina merkkeinä. Harrastuskäytössä sähkötystä käyttävät radioamatöörit, aikaisempi käyttö laivaradioliikenteessä on loppunut lähes täysin. Monissa maissa sähkötystä käytetään armeijan kommunikointimenetelmänä.

Historia

Morseaakkoset saivat nimensä keksijältään, Samuel Morselta. Taidemaalari ja keksijä Morse, tuolloin 41-vuotias, oli vuonna 1832 laivalla palaamassa Euroopasta Amerikkaan, kun päivällispöytäkeskustelu sähkömagnetismista antoi hänelle ajatuksen lennättimestä. Laivamatkan aikana hän luonnosteli lennätinkoodin numeroiden välittämiseksi lyhyistä ja pitkistä sähköimpulsseista koostuvina koodeina. Uuden koodin, jossa oli suoraan vastineet aakkosille, Morse kehitti myöhemmin liikekumppaninsa Alfred Vailin kanssa.

1800-luvun puolivälistä alkaen yleistynyt lennätin oli ensimmäinen laajasti myös yksityisten viestien välittämisessä käyttöön tullut nopea pidempien matkojen viestintäväline. Normaalissa viestinnässä sen pikkuhiljaa korvasivat puhelin ja teleksi. Radioliikennöinnissä puheradioliikenne on korvannut sähkötystä, mutta sähkötys on yhä ainoa täysin luotettava tapa liikennöidä huonoimmallakin radiokelillä, etenkin merellä.

Sähkötys Suomessa

Suomessa Viestintävirasto poisti sähkötyksen suomalaisista radioamatöörin pätevyystutkintovaatimuksista vuonna 2003. Samoin ovat tehneet monet muut maat. Tästä huolimatta sähkötys on edelleen yksi radioamatöörien yleisimmistä yhteydenpitomenetelmistä Suomessa ja maailmalla. Nykyisin ainoa paikka, missä sähkötystä enää virallisesti Suomessa opetetaan tai vaaditaan, on Puolustusvoimat. Merivoimien laivaradistit sekä maavoimien sissiradistit jatkavat sähkötysperinnettä Suomessa.

Morsen aakkoset

Suomessa käytössä olevat sähkötys- eli morseaakkoset:

Kirjaimet

A .-     P .--.
B -...   Q --.-    
C -.-.   R .-.   
D -..    S ...   
E .      T -
F ..-.   U ..-   
G --.    V ...-    
H ....   W .--     
I ..     X -..- 
J .---   Y -.-- 
K -.-    Z --.. 
L .-..   Å .--.-
M --     Ä .-.-
N -.     Ö ---.
O ---

Erikoismerkit

!  ..--.
?  ..--..
/  -..-.
=  -...-
:  ---...
,  --..--
.  .-.-.-
-  -....-
(  -.--.
)  -.--.-

Numerot

0  -----   
1  ·----  
2  ··---      
3  ···--      
4  ····-      
5  ·····       
6  -····      
7  --···      
8  ---··      
9  ----.

Liikennöinti

Sähkötysliikenteen nopeuttamiseen käytetään sovittuja lyhenteitä. Näihin kuuluvat kansainväliset Q-koodit ja lähinnä sotilaallisessa viestiliikenteessä käytössä olevat Z-koodit. Q- ja Z-koodit ovat kolmikirjaimisia lyhenteitä, jotka ilmaisevat kysymyksiä tai toteamuksia.

Kutsut tai asematunnukset ovat lyhenteitä, jotka identifioivat liikennöijän ja joita voidaan käyttää ilmaisemaan, ketä kutsutaan. Meriradioliikenteessä ja radioamatööriliikenteessä kutsuun sisältyy kansallisuuden ilmaiseva etuliite. Sotilaallisessa viestiliikenteessä kutsut saattavat olla näennäisen satunnaisia merkkiyhdistelmiä ja niitä voidaan liikenneanalyysin vaikeuttamiseksi vaihtaa määräajoin.

Esimerkki

Asema ab kysyy asemalta cd signaalin kuuluvuutta ja merkkien luettavuutta, cd vastaa molempien olevan erinomaisia. ab päättää yhteyden vastaten aseman cd signaalin ja kuuluvuuden olevan myös erinomaisia.

ab: cd de ab qsa? qrk? k
cd: ab de cd qsa 5 qrk 5 va
ab: qsa 5 qrk 5 va

Nopeus ja tekniikka

Sähkötysnopeus

Sähkötysnopeudesta ilmaistaan useimmiten erikseen anto- ja ottotasot. Molemmat vaativat erilaista osaamista. Ottotasot vaativat sähkötysmerkkien vaistonvaraista muistamista selkäytimestä, kun taas antotasot vaativat fyysisen sähkötystekniikan harjoittelua. 40 merkin minuuttivauhtia pidetään sujuvana miniminopeutena tutkinnoissa tai radioaalloilla. 60 merkkiä minuutissa on hyväksyttävä nopeus ja puolustusvoimien tavallisen 2. luokan radioviestittäjätutkinnon pohja. 1. luokkaan tarvitaan puolestaan 80 merkkiä. Harva yltää yli 100 merkin nopeuksiin.

sähkötyksen vastaanoton maailmanennätyksen haltijana pidetään Theodore R. "Mac" McElroytä, joka vastaanotti kilpailussa vuonna 1939 nopeudella 75,2 sanaa minuutissa. Nykyisen laskutavan mukaiseksi muutettuna tämä on arviolta noin 325-360 merkkiä minuutissa. [1]
sähkötyksen Suomen ennätyksen haltijana pidetään laulaja-säveltäjä Lasse Mårtensonia, joka armeijassa opeteltuaan sähkötystä sai pian legendaarisen maineen intuitiivisena sähköttäjänä. Hänen vastaanottotasonsa uskotaan olleen 180-200 merkin minuuttivauhdin tienoilla.
vuonna 1991 Oleg Buzubov vastaanotti 530 numeromerkkiä yhden minuutin aikana ja teki vain yhden virheen. Pidetään kuitenkin todennäköisenä, ettei tällaista nopeutta voisi ylläpitää paljon pitempään.
aivan lyhyitä lähetyksiä saattaa vastaanottaa huomattavasti omaa tavallista ottotasoaan nopeampinakin. Muutaman merkin mittaisen asemantunnuksen vastaanottaminen on onnistunut jopa yli 700 merkin minuuttinopeuksilla. [2]
Guinnessin ennätystenkirjan mukaan sähkötyksen lähettämisen ennätyksen - 216 merkkiä sekalaista tekstiä minuutissa - teki 6. toukokuuta 2003 valkovenäläinen Andrei Bindasov High Speed Telegraphy -maailmanmestaruuskilpailuissa [3].

Sähkötysavaimet

Perinteinen sähkötysavain eli "pumppu".

Perinteinen sähkötysavain on suora sähkötysavain eli "pumppuavain". Siinä avainvivun painallus kytkee virtapiirin. Painalluksen kesto määrää, tuleeko merkistä piste vai viiva. Lähes kaikkien sähkötysmerkkien tuottaminen vaatii siten useita painalluksia. Pumppuavaimen käyttö käy hankalaksi yli 100 merkin minuuttivauhdissa.

Puoliautomaattisessa sähkötysavaimessa on vipu, joka liikkuu vaakatasossa perusasennosta kahteen suuntaan. Painettaessa vipua vasemmalle vipu kytkee virtapiirin jatkuvana kuten perinteisessä sähkötysavaimessa. Tätä käytetään annettaessa viiva. Painettaessa vipua oikealle käynnistyy heilurikoneisto, joka kytkee ja katkaisee virtapiiriä tuottaen pisteitä avaimeen säädetyllä nopeudella niin kauan kuin vipua painetaan. Tällaisella avaimella taitava sähköttäjä voi saavuttaa antotason 300-400 merkkiä minuutissa.

Alkuperäinen puoliautomaattinen avain oli nimeltään Vibroplex[4], jossa pisteen puolelle painettaessa löysä metalliliuska yksinkertaisesti ei painautunut kiinni kontaktipintaan vaan jäi väpättämään, tuottaen hitaasti vaimenevan jatkuvien pisteiden virran.

Automaattisessa sähkötysavaimessa on yksi tai kaksi vaakatasossa liikkuvaa vipua. Oikealle painettaessa syntyy pisteitä ja vasemmalle painettaessa viivoja. Jos avaimessa on kaksi vipua, avaimen toteutuksesta riippuu, mitä tapahtuu, kun molempia painetaan samanaikaisesti. Nykyisin suosittu on vaihtovoittoinen eli jambinen toiminta, jossa molempia vipuja samanaikaisesti painettaessa syntyy vuorotellen pisteitä ja viivoja.

Antotekniikka

Pumppuavaimella annettaessa alussa tärkeintä on, että ranne pysyy löysänä. Ongelmana onkin sähkötysavaimen nupista kiinni pitäminen ja sormien jännittäminen, joka luonnostaan saa ranteenkin jännittymään. Ranteen tulisi etenkin alussa joustaa jopa liioitellusti ja itse asiassa kaiken työn tulisi tapahtua ranteella.

Käsialaa ei sähkötyksessä saisi kuulua; sähkötystä ei siis saisi erottaa koneen sähkötyksestä. Tämä parhaassakin tapauksessa toteutuu vain osittain, ja muutaman liikennöintikerran jälkeen voi helposti tunnistaa tuttujen käsialoja isoistakin ryhmistä näytteitä.

Sähkötys vaatii erittäin hyvää rytmitajua etenkin, koska suuri osa sähkötettävistä rytmeistä ei osu esimerkiksi 4/4-tahtilajiin. Klassinen rytmivirhe onkin sähköttää esimerkiksi s-kirjain (...) triolina kolmen neljäsosalyönnin sijaan.