Säilöntä
Säilykkeitä.

Säilöntä tarkoittaa käsittelyä, jonka avulla elintarvikkeet säilyvät pilaantumatta tavallista pidempään. Yleisimpiä säilöntätapoja ovat pakastaminen, sokerin kanssa keittäminen, kuivaaminen, suolaaminen ja maitohappokäyminen (katso fermentointi). Muita säilöntämenetelmiä ovat lämpökäsittely ja menetelmät, jotka hillitsevät bakteerien kasvua, esimerkiksi pastörointi ja iskukuumennus.

Eräs ikiaikainen säilöntämenetelmä on savustus, jossa savun sisältämien eri kemikaalien, lämmön ja tuotteen osittaisen kuivumisen yhteisvaikutuksella voidaan parantaa elintarvikkeen säilyvyyttä.[1] Savustaminen ei kuitenkaan ole sama kuin elintarvikkeen mikrobien tuhoaminen: savustetuista ja umpiopakatuista kaloista on tutkimuksissa löydetty merkittäviä määriä patogeeneja mikrobeja. Lämminsavustettu kala säilyy noin viikon, kylmäsavustettu 2-4 viikkoa.[2]

Säilöntää voidaan tehdä sekä mikrobit tuhoavalla tavalla (säilykkeet, autoklavointi jne.) että niiden kasvua hillitsevästi, jolloin elintarvikkeen säilyvyysaika pitenee, mutta tuote lopulta pilaantuu. Säilönnässä pyritään hillitsemään bakteerien, homeiden ja hiivojen kasvua. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi suuren sokeripitoisuuden avulla, pienentämällä pH:ta tai estämällä mikrobien kasvua erityisillä säilöntäaineilla.[3]

Lähteet

  1. ↑ Savustus ja sen historia säilöntä- ja ruoanvalmistusmenetelmänä keskiaika.org
  2. ↑ Kalatuotteet Ruokatieto
  3. ↑ Miksi säilötään? Yhteishyvä
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4il%C3%B6nt%C3%A4

Questions for article:

This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.


IHS Europe: Infrared Heating Systems for Home and Business.