Article on other languages:
- Trademark
- Ochranná_známka
- Marke_(Rechtsschutz)
- Marca_registrada
- Marque_déposée
- védjegy
- Varemerke
- Znak_handlowy
- 商標
- סימן_מסחר
- Varemærke
- Trademark
- Blagovna_znamka
- 商标
 |
del.icio.us |
 |
Digg |
 |
Furl |
 |
|
 |
Rojo |
| Add to OnlyWire |
Tavaramerkki on tunnusmerkki (sana, kuvio tai niiden yhdistelmä), jonka avulla tavarat tai palvelut voidaan erottaa toisistaan.
Sisällysluettelo |
Tavaramerkin rekisteröiminen
Yksinoikeus tavaramerkkiin saadaan vakiinnuttamalla tai rekisteröimällä merkki. Rekisteröinnin suorittaa Patentti- ja rekisterihallitus. Rekisteröinnin edellytykset luetellaan tavaramerkkilain 2 luvussa. Merkki ei saa olla lain. yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastainen eikä harhaanjohtava. Eräässä oikeustapauksessa sana nestesokeri katsottiin harhaanjohtavaksi muiden syiden ohella siksi, että sanan sokeri käyttämisestä on täsmälliset säännöt. Tavaramerkkiin ei saa ilman lupaa ottaa vaakunaa, lippua tai muuta sellaista tunnuskuvaa, eikä toisen nimeä tai toisen suojatun teoksen nimeä.
Merkin on oltava erottamiskykyinen eli rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai -aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaiseva merkki ei sellaisenaan ole erottamiskykyinen. Erottamiskykyiseksi ei katsota myöskään merkkiä, joka muodostuu yksinomaan tavaran luonteenomaisesta, teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tai tavaran arvoa olennaisesti korottavasta muodosta. Mikäli merkin erottamiskyky tulee arvioitavaksi, siinä kiinnitetään huomiota kaikkiin asianhaaroihin hakemuksen kattamien luokkien osalta. Muuten erottamiskykyä vailla oleva merkki voi tulla erottamiskykyiseksi käytön perusteella. Silloin on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty.
Erottamiskykyä vailla ovat muun muassa geneeriset merkit, kuten esim. Ruisjauhoja. Tavaramerkki voi menettää erottaiskykynsä. Ilmiötä nimitetään vesittymiseksi (dilutaatio). Yhdysvalloissa Aspirin on geneerinen särkylääkkeen nimitys, mutta Euroopassa erään lääketehtaan tavaramerkki (Bayer). Mono oli alkujaan tavaramerkki (Mononen Oy), joka vesittyi hiihtojalkineen yleisnimitykseksi. Nokia Oyj on rekisteröinyt sanamerkin Kännykkä, mutta siitä on sittemmin tullut matkapuhelimen yleisnimitys. Toisaalta erottamiskykyä vailla oleva tavaran nimitys voi käytännössä vakiintua, etenkin toiminimioikeuden tuella. Esimerkki hissimerkki Kone jota valmistaa Kone Oyj.
Rekisteröitäessä on ilmoitettava, mihin tavara- tai palveluluokkiin merkki rekisteröidään. Vakiinnuttaminen tapahtuu käytännössä ja on tosiasia silloin kun merkki on tullut eri kohderyhmien keskuudessa yleisesti tunnetuksi kyseisen tavaran tai palvelun tunnusmerkiksi. Vakiintuminen edellyttää myös merkin tavaramerkinomaista käyttöä. Vakiintunut merkki saa suojaa vain niille palveluille, joiden tunnuksena sitä on käytetty. Omaa nimeään, toiminimeään tai osoitettaan saa käyttää tavaramerkkinä, ellei se ole omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Merkin haltijalla on yksinoikeus tavaramerkkiin. Kukaan toinen ei saa käyttää tavaroissaan tai palveluissaan samaa tai sekoitettavissa olevaa merkkiä. Rekisteröinti on maksullinen ja voimassa kymmenen vuotta. Rekisteröinti voidaan uudistaa.
Ellei tavaramerkkiä käytetä, yksinoikeus siihen lakkaa.
Merkinhaltijan yksinoikeutta rajoittaa eräissä tapauksissa rinnakkaiskäyttöoikeus.
Rekisteröinti voidaan julistaa tuomioistuimessa mitättömäksi joko alkuperäisen esteen takia, eli siksi, ettei merkkiä olisi lainkaan saanut reksiteröidä, erottamiskyvyn menettämisen, sekoitettavuuden tai harhaanjohtavuuden vuoksi, tai merkin menetettyä rekisteröimisen edellytyksen.
Rekisteröinti ja oikeus on periaatteessa kansallinen, mutta käytännössä Euroopan Yhteisössä menettely on muuttunut hyvinkin kattavasti kansainväliseksi. Vanhastaan on tunnustettu merkit, jotka ovat vakiintuneet erikoisen vahvasti. Niitä koskevia erikoissääntöjä nimitetään Kodak-opiksi. Tuollaisen tavaramerkin suoja ulottuu tosiasiallisesti vieraisiinkin tavaraluokkiin.
Tavaramerkeistä käytetään usein liiketaloustieteiden nimitystä brändi. Vaikka tekijänoikeus ja patentti näyttävät herättävän paljon enemmän keskustelua, tavaramerkin kaupallinen arvo ja tavaramerkioikeudellinen suoja voi olla erittäin suuri. Niinpä etenkin suuryritykset ovat hyvin tarkkoja brändistään, jos se liittyy niiden valmistamiin tavaroihin, kuten Suomessa Nokia, jonka brändin arvioidaan kymmenien miljardien dollarien arvoiseksi.
Vakiintuneen ja hakemusvaiheessa olevan tavaramerkin tunnuksena käytetään yleisesti tunnusta ™. Rekisteröidyn merkin tunnuksena taas voi käyttää tunnusta ®. Näillä tunnuksilla ei kuitenkaan ole eikä koskaan ole ollutkaan mitään lainvoimaa Suomessa, joten niiden käyttäminen on vapaaehtoista. Rekisteröityjä tavaramerkkejä on yli 88 000 kpl.
Tavaramerkin käyttäminen
Yritys käyttää tavaramerkkejään omassa toiminnassaan, mutta myöntää niihin usein myös lisenssejä. Aivan tyypillisesti tuotteella voi olla rinnakkain kaksi tai useampia merkkejä, esimerkiksi Volkswagen ja Golf. Joskus merkin takana olevan yrityksen tunnistaminen voi olla vaikeaa. Tämä on tyypillistä elintarvike- ja teknokemian teollisuudessa (Nestlé, Procter & Gamble). Taitava tavaramerkkien käyttäminen edellyttää joskus keskenään kilpailevia merkkejä. Sveitsiläinen Swatch Group omistaa tätä nykyä kymmeniä kellomerkkejä, jotka ainakin näyttävät kilpailevan asiakkaista, ja Volkswagen omistaa myös Audi, Skoda ja Seat -merkit sekä useita muita.
Joskus tavaramerkki on tunnettu ympäri maailman, mutta tavaraa valmistava yritys jokseenkin tuntematon, kuten Nivea.
Tavaramerkkejä lisensoidaan nykyisin ainakin näennäisesti etäisiin tuotteisiin: markkinoilla on Ferrari -aurinkolaseja ja Porsche -kelloja.
Jos tavaramerkkiä ei lainkaan käytetä, yksinoikeus raukeaa. Toisaalta tavaramerkki voi olla voimassa määräämättömän kauan. Manner-Euroopassa kölninveden merkki 4711 on ollut käytössä yli 200 vuotta.
Taustaa
Erilaiset alkuperäleimat ovat hyvin vanhoja. Roomalaiset tiilileimat ovat olleet usein tutkimuksen kohteena. Keskiajalla ja uuden ajan alussa metallien leimaaminen oli ajoittain jopa pakollista. Tästä muistuttavat edelleen käytössä olevan kullan ja hopean leimat, joilla on käytännössä sama merkitys kuin mittojen ja painojen vakaamisella. Tavaran alkuperään liittyvät myös posliinileimat (Sèvers, Meissen - Arabia).
Nykyisillä taaramerkeillä ei ole tätä garantiafunktiota. Niitä ei ole tarkoitettu todisteiksi tavaran alkuperästä, vaan korkeintaan kaupallisesti alkuperästä.
Tavaramerkit voi jakaa seuraavasti
- kirjainmerkit
- kuvamerkit
Kuvamerkit voivat olla kuvailevia, ei-kuvailevia tai keksittyjä. Lehmän kuvan meijeriyrityksen merkkinä on kuvaileva, intiaanin kuva moottoripyörä merkkinä ei ole kuvaileva ja keksitty o esimerkiksi öljy-yhtiö Shellin näkinkenkä. Kirjainmerkit ovat joskus lyhenteitä, kuten IBM (International Business Machines), yleiskielen sanoja, kuten Puutarhamultaa, nimiä tai keksittyjä kuten Exxon. Merkki muuttuu niin että sen alkuperä voi muuttua yhdentekeväksi tai unohtua (IKEA on lyhennys perustajan nimestä ja kotipaikasta).
- ääni
- muoto
Ääni tavaran tunnusmerkkinä on suuri harvinaisuus. Tavaran muoto voi olla vahvasti tunnistamiseen vaikuttava (Coca-Cola -pullo).
Tavaramerkki on yleensä suojattu siinä muodossa, jossa se esiintyy tavaramerkkirekisterissä. Silti täsmälliseen graafiseen asuun kiteytettyjä merkkejä on tapana kehittää kulloistakin makua vastaavaksi.
Logo ei välttämättä ole suojattu. Merkin- ja toiminimenhaltijat käyttävät usein merkkiin viittaavaa symbolia tai emblemiä, kuten tyyliteltyä kirjainta (Stockmanin S-kirjain; Pohjola-yhtiön P-kirjain), tai vaakunat ja liput mieleen tuovia viiva- tai väriyhdistelmiä. Esimerkki tavaramerkkioikeudellisesti suojatusta logosta on Lacoste -krokotiili.
Luultavasti vahvasti vakiintuneen tavaramerkin taloudellinen merkitys on erikoisen suuri palveluyritykselle, joka ei voi varustaa tuotteita merkeillä. Esimerkki on olympiakomitean viiden renkaan merkki, jonka kaupallinenkin käyttö on tiettävästi hyvin laajaa ja tehokasta.
Lait
- Tavaramerkkilaki 10.1.1964/7 (useita muutoksia)
- Tavaramerkkiasetus 29.5.1964/296
- Yhteismerkkilaki 5.12.1980/795
- Asetus tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin sopimukseen liittyvän pöytäkirjan voimaansaattamisesta 1.4.1996/12
- Euroopan unionin neuvoston asetus (EY) N:o 40/94, annettu 20 päivänä joulukuuta 1993, yhteisön tavaramerkistä
Katso myös
Aiheesta muualla
- Drockila, Lauri: Tavaramerkkien sekoitettavuudesta ja harhaanjohtavuudesta. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1986. ISBN 951-640-316-6.
- Haarmann, Pirkko-Liisa: Immateriaalioikeus. 4.painos. Helsinki 2006. ISBN 952-14-1071-X
- Palm, Jukka: Tavaramerkki, kilpailu ja alkuperä. Helsinki 2002. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja ; n:o 233. A-sarja. ISBN 951-855-197-9
- Salmi, Hannu ym. : Tavaramerkki. Helsinki 2001. ISBN 952-14-0360-8
