 |
del.icio.us |
 |
Digg |
 |
Furl |
 |
|
 |
Rojo |
| Add to OnlyWire |
| Trilobiitit | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||
| Kambrikauden Asaphiscus wheeleri | ||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||
|
||||||
| Katso myös | ||||||
 Trilobiitit Wikispeciesissä |
Trilobiitit (Trilobita) ovat sukupuuttoon kuolleita niveljalkaisia jotka muistuttavat jonkin verran molukkirapua tai siiraa. Ne kehittyivät kambrikaudella, ja kukoistivat koko paleotsooisen maailmankauden. Trilobiitteja tunnetaan noin 17 000 eri lajia. Viimeiset trilobiitit kuolivat sukupuuttoon permikauden lopulla 252,6 miljoonaa vuotta sitten. Trilobiitit olivat varsin pieniä; suurin osa lajeista oli vain joitakin senttimetrejä pitkiä. Suurin löydetty trilobiitti on Kanadasta löytynyt 72 cm pitkä Isotelus rex.
Sisällysluettelo |
Trilobiittien kehitys
Trilobiittien arvellaan kehittyneen esikambrikautisesta Parvancorina-eläimestä, joka oli kuin alkeellinen, kuoreton, jaokkeeton trilobiitti. Kambrikautinen Primicaris oli alkeellinen trilobiitti, jossa oli heikko ero pääosan ja häntäosan välillä. Tämä pään ja ruumiin raja on vahvistunut Naraoialla, jossa ei ole näkyvia jaokkeita. Mutta Kuamaialla on selvät jaokkeet. Redlichialla oli kaikki tai lähes kaikki klassisen trilobiitin piirteet. Kaikilla varhaisilla trilobiiteilla ei ole ollut silmiä, mutta kambrikautinen Olenellus gilberti on ollut ensimmäinen eliö, joka nähnyt näkemänsä asiat kuvina. Myöhemmin kehittyi useita erilaisia verkkosilmiä. Trilobiitit näyttävät eläneen vain merissä, ei makeassa vedessä.
Trilobiittien pääryhmät
Ryhmät alkeellisuuden mukaan. Suluissa lahkojen esiintymisajat.
- Agnostida (kambri-ordoviki)
- Naraoiida (kambri, pehmeäruumisista lajeista koostuva lahko. Esimerkiksi Tegopelte. Naraoiaa , jonka mukaan ryhmä nimettiin, ei enää pidetä trilobiittina.)
- Redlichiida (alakambri, eräs alkeellismmista)
- Corynexochida (kambri-devoni)
- Lichida (kambri-devoni)
- Nektaspida?
- Phacopida (ordoviki-devoni)
- Proetida (ordoviki-permi)
- Asaphida (kambri-siluuri)
- Harpetida (kambri-devoni)
- Ptychopariida (kambri-devoni)
Trilobiittien katoaminen
Trilobiittien arvellaan joutuneen kalojen syömiksi. Etenkin ordoviikkikaudella ja siluurikaudella kehittyneiden haiden arvellaan syöneen trilobiitteja. Kambrikaudella Anomalocaris on ollut suurin trilobiitteja saalistava petoeläin. Lisäksi yleiset muutenkin Maan elämää tuhonneen Ordovikin ja Permin joukkotuhot hävittivät trilobiitit pois. Myös ilmastonmuutoksen uskotaan olleen yksi tekijä trilobiittien katoamiseen. On esitetty myös, että simpukat olisivat yleistyessään syrjäyttäneet trilobiiti ja näin aiheuttaneet niiden katoamisen.
Trilobiittien silmätyypit
Trilobiittien silmät koostuvat kirkkaasta kalsiitista eli kalkkisälvästä, joka on kiteytynyttä pehmeää kalkkikiveä. Tämä mineraali on tunnettu kahtaistaittamisesta. Epäorgaanisen materiaalin vuoksi silmät ovat säilyneet fossiiliaineistossa erityisen hyvin.
Fossiiliaineistosta tunnetaan kolme silmätyyppiä:
- Holokroaalinen: Suuri määrä (yli 10000) pieniä linssejä jotka ovat hitsautuneet yhteen (kaksoislinssejä). Terävä näkö, liikkeen havaitseminen helppoa. Näkee vedessä yhtä hyvin kuin maallakin. Millään nykyisellä eläinlajilla ei ole yhtä hyvä näkö.lähde?
- Skitsokroaalinen: Pienehkö määrä (muutamia satoja) suuria erillisiä linssejä, vain lahkossa Phacopida. Hyvä näkö. Esimerkiksi Erbenochile.
- Abathokroaalinen: Muutama kymmenen kappaletta pieniä kalsiittilinssejä, esiintyy vain alalahkossa Eodiscina
Jotkin trilobiitit ovat olleet sokeita.
Trilobiittien tutkimushistoria
Ogygiocarella debuchii (Brongniart, 1822) oli ensimmäinen tieteellisessä julkaisussa kuvattu trilobiitti. Walesilainen luonnontutkija Edward Lhuyd (1660–1709) kuvasi sen vuonna 1698 nimittäen tätä virheellisesti litteäksi kalaksi (Flat Fish).
Saksalainen eläintieteilijä Walch tunnisti trilobiitit sukupuuttoon kuolleeksi eliöryhmäksi vuonna 1771. Trilobiitteja on tutkittu noista ajoista lähtien hyvin paljon, sillä 1800-luvulla ne olivat siellä lähes ainoa tunnettu sukupuuttoon kuollut eliöryhmä.
Nykyisistä tutkijoita tunnetuimpia ovat Richard Fortey ja Brian Chatterton.
Trilobiittien keräily
Trilobiitit ovat keräilijöiden keskuudessa suosituimpia fossiileja dinosaurusten jälkeen. Trilobiitteja kerätään kaupalliseen myyntiin Venäjällä (etenkin Pietarin alueella), Marokossa, Yhdysvalloissa, Saksassa ja Tšekeissä. Marokossa valmistetaan runsaasti myös trilobiittiväärennöksiä. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 % kaikista marokkolaisista trilobiiteista on väärennöksiä.
Trilobiitteja löytyy myös Ahvenanmaalta, mutta niiden kerääminen on kiellettyä ilman maanomistajan lupaa. Trilobiittien, kuten muidenkaan fossiilien kerääminen ei ole hyväksyttävää Ahvenanmaalla muuhun kuin tieteelliseen tarkoitukseen. Ahvenanmaalla ordovikikautisessa kalkkikivessä on Asaphus-, Illaenus- ja Cheirurus-sukuihin kuuluvia trilobiitteja. Harvinaisuuksia ovat tappisilmäinen Asaphus kowalewskii ja ainoastaan Suomesta kuvattu Asaphus fennicus.lähde?
Yksilönkehitys
Trilobiitin alkionkehitys alkaa pyöreästä protaspidista, jaokkeita syntyy meraspidissa ja aikuinen trilobiitti on holaspidi.
Kuvia
 Silurikauden Dalmanites limulurus |
 Mrakibina cattoi Marokosta |
 Nevadia-suvun trilobiitti |
 Trilobiitin fossiili n. 450 milj. vuoden takaa |
 Ductina vietnamica devonikaudelta Kiinasta. |
 Kolihapeltis sp. Marokko. |
 Crotalocephalus sp. marokko. |
Asaphiscus wheeleri, Kambrikausi,Utah, USA. |
 Cheirurus ingricus keskiordovikikaudelta (Pietari, venäjä). |
Katso myös
Kirjallisuuslähteet
- Richard Fortey: Trilobite; eyewitness to Evolution.. Random House, 2001. ISBN 0-375-70621-6.
- David Lambert and the Diagram Group. The Field Guide to Prehistoric Life. New York: Facts on File Publications, 1985. ISBN 0-8160-1125-7
- Riccardo Levi-Setti. Trilobites. University of Chicago Press, 1993.
- Earliest combatants in sexual contests revealed New Scientist-lehden artikkeli.
- Fortey RA. 2001. Trilobite systematics: The last 75 years. Journal of Paleontology 75:1141–1151.
- The Virtual Fossil Museum - Class Trilobita - Sisältää valokuvia trilobiiteista, jotka on järjestetty taksonomisesti ja paikkakunnittain.
- Kaesler RL, ed. 1997. Treatise on Invertebrate Paleontology, Part O, Volume 1, revised, Trilobita. Geological Society of America and University of Kansas Press, Lawrence, Kansas.
Aiheesta muualla
