|
Article on other languages:
|
Uskonnolla tarkoitetaan yleiskielessä uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Nämä ovat uskonnossa usein muotoutuneet oppijärjestelmäksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.[1] Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä.[2]
Suurten uskontojen symboolit.
Ylhäältä alas, vasemmalta oikealle: Rivi 1. Kristinusko, Juutalaisuus, Hindulaisuus Rivi 2. Islam, Buddhalaisuus, Šintolaisuus Rivi 3. Sikhiläisyys, Bahailaisuus, Jainalaisuus.
Uskonto tieteen näkökulmastaKognitiivinen uskontotiede lähtee siitä olettamuksesta, että uskonto on inhimillistä tiedonkäsittelyä sekä yksilön mielessä että yksilöiden välisessä kommunikaatiossa.[3] Uskonto on kognitiivinen loinen, joka pesii aivoissa.[4] Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan uskonnolliset käsitteet voidaan yksinkertaistaen selittää siten, että niiden intuition vastaiset piirteet loukkaavat ihmismielen ontologisten kategorioiden jäsenten ominaisuuksia. Intuition vastaisuus tarkoittaa sitä, ettei piirre vastaa arkiajattelua. Tällainen piirre voi olla esimerkiksi kuollut esi-isä, joka vaeltaa näkymättömänä keskuudessamme. Intuition vastaisuutta ei kuitenkaan saa olla liikaa, vaan juuri sopiva määrä, koska liian intuition vastaiset käsitykset ovat vaikeita käsitellä mielessä ja ne unohtuvat nopeasti. Sen sijaan sopivassa määrin intuition vastaiset käsitykset loisivat aivoissa myötäsyntyisten ontologisten kategorioiden loukkauksina.[5] Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan uskonto ei ole järjen tai ajattelun puutetta. Uskonnossa on hänen mukaansa jotain, mikä saa sen välittymään sukupolvelta toiselle. Kyse on elinkelpoisten ajatusten siirrosta eli memetiikasta. Jotkut meemit tarttuvat ihmisaivoihin muita helpommin.[6] Meemit eivät kuitenkaan geenien tavoin monistu äärettömiin samanlaisina, vaan siirtyminen synnyttää outoja muunnelmia.[7] Vaikka aivot vääristävät ja muokkaavat tietoa jatkuvasti uudelleen, ihmismieli ei ole satunnaisten mielleyhtymien sekasotku. Siihen sisältyy mentaalisia aineksia, jotka ohjaavat ihmisen omaksumaan käsitteitä ja käsitteellisiä skeemoja tietyllä tavalla pikemmin kuin toisella.[8] Geenitutkija Dean Hamerin mukaan uskonnollisuus ja käsitykset jumalasta ovat aivojen kemiallisten prosessien tulosta. Uskonnollisuutta ohjaa VMAT2-geeni. Siitä on olemassa kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnos on Hamerin tutkimusten mukaan huomattavasti yleisempi henkisesti suuntautuneilla ihmisillä kuin toinen.[9] Uskontojen syntyBrittiläinen antropologi Maurice Blochin mukaan uskonnot ovat ihmisen mielikuvituksen tuote. Ihminen on ainut uskontoa harjoittava eläin, koska eläimistä ainoana ihmisellä on riittävästi mielikuvitusta. Mielikuvitus on todennäköisesti kehittynyt ennen uskontoa, koska uskonto vaatii kyvyn kuvitella jotain, mikä ei ole läsnä hetkessä. Myös usko siihen, että elämä voisi jatkua kuoleman jälkeen, vaatii todella paljon mielikuvitusta.[10] Egyptologi Jan Assmannin mukaan siirtyminen polyteismistä monoteismiin on yksi ihmiskunnan historian suurimmista vallankumouksista, joka sai alkunsa faarao Akhenatenin Egyptissä 1300 eaa. ja johon kaikki tunnetut monoteistiset uskonnot juontavat juurensa.[11] Uskontojen jaotteluaUskontoja voidaan jaotella monin eri perustein. Jumalakäsityksen mukaan jumalauskoiset uskonnot voidaan jakaa yksijumalisiin, kuten juutalaisuus, kristinusko ja islam, sekä monijumalisiin, kuten hindulaisuus ja monistisiin uskontoihin (useat aasialaiset uskonnot). Viime aikoina on yleistynyt historiallinen jako: abrahamilaiset uskonnot (juutalaisuus, kristinusko, islam), dharmalaiset uskonnot (hindulaisuus, buddhalaisuus, jainalaisuus, sikhiläisyys), taolaiset uskonnot (taolaisuus, shintolaisuus, kongfutselaisuus) ja animistiset uskonnot. Uskonnollisen uskon haitallisuusUskonnollinen usko aiheuttaa vahinkoa yhteiskunnalle. Se lisää murhia, abortteja, sukupuolista siveettömyyttä ja itsemurhia. Tutkimuksen mukaan usko ja Jumalan palvonta eivät ole pelkästään tarpeettomia terveelle yhteiskunnalle, vaan ne lisäävät yhteiskunnallisia ongelmia.[12] Suurimmat uskonnotKymmenen suurinta uskontoryhmääMaailman kymmenen suurinta uskontoryhmää ovat:
Ei-uskonnollisia, ateisteja tai agnostikkoja on noin 1,1 miljardia, ja he muodostavat kolmanneksi suurimman ryhmän.[13] Maailman viisi suurinta uskontoa syntyivät kaikki Aasiassa [14] Suomen suurimmat uskonnotSeuraavassa on esitetty Suomen suurimpien rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät.
Lisäksi n. 47 000 suomalaista eli vajaa prosentti väestöstä kuuluu yhdistysmuotoisiin helluntaiseurakuntiin, jotka eivät ole rekisteröityneet uskonnollisiksi yhdyskunniksi. UskonnollisuusOsmo Koskelainen teki vuonna 1968 sosiologian väitöskirjan aiheesta Maallistuva suomalainen suurkaupunki.[17] Hänen suorittamiensa tilastollisten tutkimusten mukaan uskonnollisuus jakautuu seuraaviin osatekijöihin:
Ninian Smart on esittänyt, että monissa uskonnoissa olisi seitsemän uskonnon ulottuvuutta. Näitä ovat Smartin mukaan käytännön ja rituaalien ulottuvuus, kokemuksen ja tunteen ulottuvuus, kertomusten ja myyttien ulottuvuus, opin ja filosofian ulottuvuus, etiikan ja säädösten ulottuvuus, yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuus ja materiaalinen ulottuvuus.
Suomessa luterilaisen kirkon vuonna 1996 tekemässä tutkimuksessa 45 % suomalaisista piti itseään uskovina. Naisista uskovia oli 56 % ja miehistä 33 %. Maaseudulla uskovia oli 51 % ja kaupungeissa 34 %. 15–24-vuotiaista itseään piti uskovina 33 % ja yli 65-vuotiaista 65%. Koulutustaso ei vaikuttanut uskovien osuuteen. Luterilaiseen kirkkoon kuuluvista uskovina piti itseään 46 %, muihin uskontokuntiin kuuluvista 75 % ja uskontokuntiin kuulumattomista 22%[19]. Katso myösLähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Uskontoaiheiset artikkelit
|
This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.
Mercedes Car
This site monitored by SitePinger.net